Конек горбунок по карельски. P. Jeršov HEBOINE-GURBAČČUINE

* EZMÄINE PALA*

Tagan mägii, tagan meččii,
Tagan leveilöidy merii,
Taivahas ei – muan piäl sie
Eli hieruz vahnu mies.
Koume poigua oli vahnau:
Kunnon miehih kuului vahn’in,
Keskimäine kudakui,
Nuorin ihan durakku.
Vellet nižuu kylvettih vai,
Viettih sidä muan piälinnah.
Kuuluu, linnu suarin sie
Eulluh loitton hierus sid.
Torguu piettih sie vai nižuu,
Jengoi hyvin čotaittih kai.
Täyzien kaššaliloin keu
Kodih tuudih ainos heil. Продолжить чтение

Ole luja, ristikanzu!

Kui suarnois sanotah: ylen ammui, enne muinai, konzu oli jo mua azuttu i tuli aigu inehmižii luadie, Jumal oli äijäl väzynyh, eulluh vägie i aiguagi duumaimah: otti dai vualii hänen kaikeči iččeh pohodijakse. Sid lähti häi korgiele, kaikkein korgeimale mäile Hiemailaile huogavumah muailman ruadolois.
Meni vuozi, meni toine, meni kymmeniine vuottu. Jumalal oli himo heittyi muale kaččomah, ongo hengis ristikanzu, kui eläy, midä ruadau, jättäygö midägi lapsile da bunukoile. Tuli mieli hänele piäh: ei vie häi yksinäh ehtinyh ni midä suurdu azuo, pidäy vuottua vie kodvaine, anna lapset kazvetah da abuniekat suuretah, anna vägevyy rahvahan rodu, da opastuu miez suurii kodiloi sauvomah, lageiloi peldoloi kyndämäh, pitkii juamoi luadimah. Продолжить чтение