Автор сказки «Конек-горбунок» Петр Павлович Ершов родился в Сибири в 1815 году. В детстве он слушал сказки сибирских крестьян, многие запомнил на всю жизнь и сам хорошо их рассказывал. В них народ остроумно смеялся над недобрыми, осуждал зло и стоял за правду, справедливость, добро.
Ершов учился в Петербургском университете, когда он впервые прочитал замечательные сказки Пушкина. Они тогда только что появились.
И он тут же задумал написать своего «Конька-горбунка» — веселую сказку о смелом Иванушке — крестьянском сыне, о глупом царе и о волшебном коньке-горбунке. Многое взял Ершов для «Конька-горбунка» из старинных народных сказок. Сказка была напечатана в 1834 году. А. С. Пушкин прочитал и с большой похвалой отозвался о «Коньке-горбунке».
Окончив университет, Ершов вернулся из Петербурга в Сибирь, на свою родину, и там прожил всю жизнь. Много лет он был учителем гимназии города Тобольска. Ершов горячо любил свой суровый край, изучал его и хорошо знал.
Кроме «Конька-горбунка», он написал еще несколько произведений, но они сейчас уже забыты. А «Конек-горбунок», появившись больше ста лет назад, по-прежнему остается одной из любимых сказок нашего народа.
| ЧАСТЬ ПЕРВАЯ
За горами, за лесами, В долгом времени аль вскоре Вот, как стало лишь смеркаться, Стало сызнова смеркаться; Стало в третий раз смеркаться, Вдруг о полночь конь заржал… Погулять по чисту полю. «Ладно», — думает Иван «Всю я ноченьку не спал, Много ль времени аль мало Ну-с, так вот что! Раз Данило Спотыкнувшися три раза, Время катит чередом, Вечер к ночи пробирался; Все по-прежнему стояло, Тут конек ему заржал. Тут конек пред ним ложится; Братья, то есть, испугались, Стало на небе темнеть; Вот Данило вдруг приметил, Все пустяк для дурака. Огонек горит светлее, В той столице был обычай: Между тем градской отряд «Эй! вы, черти босоноги! Наш старик, сколь ни был пылок, Приезжает во дворец. Царь не мог тут усидеть. Повели коней в конюшни Царь отправился назад, Тут он кликнул скакунов Два же брата между тем Но теперь мы их оставим, ЧАСТЬ ВТОРАЯ Зачинается рассказ Ну, так видите ль, миряне, Вот неделей через пять Так неделей через пять Вот и полночь наступила. Только начало зориться, Царь смотрел и дивовался, Вот к конюшне прибегают, Вот Иван к царю явился, Горбунок, его почуя, Вот Иван к царю идет, На другой день, утром рано, Едут целую седмицу, Вот конек по косогору Ты, которая поближе, Вот полночною порой Вот приехали в столицу. Тут дворяна побежали Это видя, хитрый спальник, Через три потом недели «У далеких немских стран Спальник тут с полатей скок — Царь так начал речь: «Послушай, Вот Иван к царю идет На другой день, утром рано, Едут целую седмицу, Ясный полдень наступает; Запад тихо догорал. На другой день, поутру, Вот столицы достигает. А царевна молодая, Вот Иван к царю явился, «Что, Иванушка, невесел? На другой день наш Иван, ЧАСТЬ ТРЕТЬЯ Та-ра-рали, та-ра-ра! Ну-с, так едет наш Иван Подъезжая к окияну, Вот въезжают на поляну Вот конек бежит по киту, Едут близко ли, далеко, Подъезжают; у ворот Вот конек во двор въезжает; Тут Иванушка поднялся, На другой день наш Иван Вот в село он прибегает, Тут конек на хвост вбегает, Чудо-кит зашевелился, Тут поднялся шум такой, Волны моря заклубились, Вот он плесом ударяет, Через несколько часов Осетры тут поклонились, Тут дельфины поклонились Тихо море-окиян. Горбунок-конек проснулся, Стал четвертый день зориться. Царь не вымолвил ни слова, «Что, Иванушка, невесел? На другой день, утром рано, Вот и двери растворились; Пушки с крепости палят; Во дворце же пир горой: |
* EZMÄINE PALA*
Tagan mägii, tagan meččii, Taivahas ei – muan piäl sie Kolme poigua oli vahnal: Keskimäine kudakui, Nuorin ihan durakku. Jengoi hyvin čotaittih kai. Täyzien kaššaliloin keu Kodih tuldih ainos heil.
Pitkäs aijas liene kerran Pahat aijat tuldih heile: Ijäs kaikes mošt’ei nähty; Ruvettih hyö reknuamah, Kuibo varaz tavata. Lopus ellendettih yhtes;
Vaigu rubei hämärdymäh, Yösiäsyöttäi muale tuli, Meni yö sih, päivy tuli; Siä yöl oli ihan raju: Korvois kuadoi vihmuvien, Paidu läbi kastuigi. Ylen pitky aigu oli!.. Hyvälleh kai meni, tottu”. Kiitti händy tuattah: ”Vod Moloč’oled, Danilo! Sinä, sanon muga minä, Ylen hyvin sluužiit mille, Sanuo toižin, olles sie, Ligah rožua lyönnyh et.”
Rubei hämärdymäh ehty; Keskimäine reppuu keriäy: Otti hangon, kirvehen, Lähti yökse pellole. Yö se rodiih vilu ylen, Säräittämäh händy rubei, Hambahat kai kižuamah; Kiirehel häi juoksemah – Kaiken yön häi juoksendeli Susiedažen aijan veriäl. Oh joi varai moločču! Huondes on. Häi veriällyö: ”Unipöhkyt! Midä muatto! Veräi vel’lel avakkuattos; Pakkaš oli ylen yö, – Vaččassah kai vilustuin”. Vel’led veriät avualdettih Vardoiččijan työttih pertih, Kyzelemäh ruvettih: Nägigö häi midä sie? Moliheze vardoiččiiju, Oigieh, hurah kumardiihes, Vastai läbi hambahis: ”Kogo yön en muannuh sie, Da vie ozattoman yökse Heityi muale kova kylmy, Sydämessäh kylmäi mun; Juoksendelin kaiken yön; Oli liijan huono vaigu… Tottu, hyvin meni aigu”. Hänen tuattah sanoi sih: ”Gavroi, hyvä oledgi!”
Kolmas kerdu hämär heittyy, Pidäy nourimalgi mennä; Leugua ei lekahuta, Päčil čupus pajattau Hölmön vačau täytty vägii: ”Čomat ylen silmät hänen!” Vel’let händy čakkuamah, Peldoh vägeh ajamah, Kui ni hätken rängyttihvet, Vaigu iänet sammuttih heil: Häi ni lekahtai ei. Sit Tuli tuattah hänen sih, ”Kuundeles, –hänele sanou, — Ohranah, Van’uša, astu. Ostan puukartinkaštu, Annan bobua, hernehty”. Sid jo Iivan heittyy päčil, Šušin piäle oman panou, Leivän tungou rindahah, Astuu pelduo vardoimah. Pellon kaiken läbi proidiu, Ymbäri kaččelehes, Tuhjon uale ištuhes; Tiähtii taivahal čotaiččou, Leibykan’noidu krabaittau.
Hebo hirnui keskiyöl… Vardoiččiiju valmištuu, Alažen al kaččou peldoh Dai i nägöy čoman hevon. Čoma oli hebočču, Valgei talvilumi ku, Harju muassah, kullankarval, Pien’il kol’čil kiharas kai. ”E-he-he! On miittuine Varaz meijän!.. Vuotteles, Elostella min’en malta, Sinun niškah ištuldamos. Aiga čirku olet, näis!” Hetken pienen lövväldäy, Hebočulluo juokseldau sit, Aldohännäs tabualdaugi, Selgäh sil’le hyppiäldäy – Vaiku sel’lin hevon piäh. Hebočču se nuorettavu Silmii pyöritellen tavas, Kiändi piän se mavonnu, Lendäy ruttoh piilenny. Peldoloin piäl pyörähteleh, Haudoin piäle vönähteleh, Lendäy hypyl mägilöil, Kopittau myö meččilöi, Tahtou väin myöh libo kiellou Iivanas se eroh piästä. Iivan eul’ mipuuttuuvet – Lujah hännäs rippuu sen.
Jälgimäi jo hebo väzyi. ”Nu, Ivan, – se häl’le sanoi, – Selläs pyzyö maltoitgi, Sinul vald’on minun piäl. Anna magavkohtu mille Da vie äbäzöiče minuu Maltat kui. Da kačosku: Kolme jällei huondestu Piästä minuu valdažele Pelduo myöte kävelemäh. Kolmen päivän proijittuu Kaksi hebuo sille suan – Da vie moštu, miittumua ei Ole olluh olemasgi; Suan vie sille hebožen Kolmen verškan kazvole, Sel’läs kaksi gurbua sil on Da vie korvat ollah pitkät. Kaksi myö, gu tahtonet, Ubehuttu andas’g et Nigo vyöččimes, ni šuapkas, Nigo mustas, kuule, gr’uuhas. Muan piäl dai vie al gi muan Sinä dovarišan suat: Talvil sinuu lämmittelöy, Kezil viluu ilmua hengiäy, Nälgäh leivän sille suau, Juotattanou, metty tuou. Minä nygöi peldoh lähten Välläl oppie omii vägii”.
”Ougah”, – Iivan duumaiččou, Paimoin balaganah tuoh Hebočun häi čoman ajau, Veriän hurstil suurel salbuau. Huondespäivy nouzi vai, Matkuau hieruh omah häi, Kajahuttau lujah pajuo: ”Presnya myö moločču astui”. Nouzou sit pordahile, Tartuu veriän kol’čažeh, Tävvel vägie pergau veriäh, Odva tukus pyzyy levo, Kirguu kogo bazaril, Budto tulipal’on sie. Vel’let laučas hyppiäldettih, Änkyttäjen kirgualdettih: ”Ken tumaittau veriädy?” – ”Olen Iivan-durakku!” Vel’let veriät avualdettih, Hölmön pertih laskieldettih, Čakkuamah sit ruvettih, – Kui häi ruohtii pöllättiä! Iivan meijän, heittämättäh Virzuloi, ni šuapkua piäspäi, Hakkuau kerras päčile, Suarnuau siepäi kaikile Yön sen kaikis vaelluksis, Kaikkien korvien kummačukse.
”Und’en suannuh kaikes yös, Tiähtilöi čotaičiin yön; Kuudam, budto, kumotti vie, – Huoles min’en olluh sidä. Vuottamattah tuli sih Pahus parrois, viiksižis; Roža onhäigu on kažin, Silmät budto bl’uudočkažet! Rubei karu hyppimäh, Vil’loi hännäl töhlyämäh. Leikitellä malta min’en – Hypähtiimös sil’le niškah. Oh sei taskaičči minuu, Odv’ei piädy katkannuh, Minä enhäi ole höppö, Kuules, piin sen ravvas rounu. Löihes, löihes vikkelä Da i moliiheze täh: ”Hävitä äl’ minuu muanpiäl! Vai sen tuači kogo vuvven Hyvin eliä uskaldan, Rahvahii mešaimattah”. ”Miärännyh en sanoi, kuuliit, Karunpoigažele uskoin”. Paginn’iekku vaikastui, Haukostih dai unevui. Kui ni suututtu ei, vel’let, Tirpetty ei – nagroh kerras Bokkih omih tartujen Sanomištu hölmön sen. Vahnus ič’ei voinnuh tirpua, Nagroi häigi kyynelissäh, Nagrua nenga – vahnušil Toiči riähky olisgi.
Äijy’g aigua, libo vähä Yös sih terväh meni tässäh, – Sen täh minä nimidä Kuulluh en vie ni kespäi. Midäbo meil’ sih on d’ieluo. Vuozigo, vai kaksi liennöy Mennyh, jälles juokse et … Jatkua suarnua ruvennen.
Midäs täs! Danilo kerran (Oli pruazniekku, mustellen), Hyväs oli humalas, Kömpiihes balaganah. Midäs nägöy? Čomua kaikes Kaksi hebuo kuuduharjua Da vie pienen hebožen Kolmie verškua kazvole, Sel’läs kaksi gurbua oli Da aršinan pitkyöt korvat. ”Nygöi minä ellendiin, Mindäh magai hölmö tiä!” Sanou ičelleh Danilo… Humalan sih katkai diivu; Juoksou kodih Dan’oi se Da i sanou Gavroile: ”Kačahtaijes, kui näbiedy Kaksi kuuduharjua hebuo Durakku sai ičelleh: Sinä moižis kuulluh et”. Gavroi Danilonkeu kahtei, Mi vai jallas heile lähti, Kohti žiiloižikkua myö Pal’lazjalloin juostah hyö.
Öntästyjen kerdua kolme, Silmät kohendajen mollei, Hierojen hyö tiä da sie, Piästäh vel’let hebožih. Hevot hirnuiltih, horhoiltih. Silmät palettih juahontau; Pien’il kiharkol’čažil Händy kullal kareitti, Jalokives n’iilöil’ kabjat, Suuret piärlöit sinne pandu”. Kačot kaččuo himoittau! Suari ištuo vai niil’ suau! Vel’let möllöttämäh niilöih, Čud ei roidu viärysilmöit. ”Kuzbo häi on suannuh net? – Vahn’in keskimäžele. – Ammui ylen pagin on jo, Što vai durakoil on ozua, Sinä očan murendat, Sua et rubl’ua yksikai. Nu, Gavrilo, enzi pyhäl Viemmöved net linnah suarin; Bojuaroile myömmö sie, Jengat puolei juammogi. Iče tiijet, jengan kere, Juvva voit, dai kuherrella, Vaigu činkua huavoštu. Prostoi meijän durakku Ellendä ni midä ei häi, Kuzbo ollah hänen hevot; Eččiekkäh hoš sie dai tiä. Veikoi, kätty pannahhäi!” Vel’let kerras sobu piettih, Sevättihez, ristittihez, Lähtih iäres kodihpäi, Tarattajen keskenäh Hebožis da kekkerižes Da vie diivu elättižes.
Aigu vieröy edehpäi, Päivy päiväs peräkkäi. Enzi pyhäpäiväl vel’let Suarin piälinnah sie mennäh Myömäh omua tavarua, Valgamos vie tiijustua, Eigo tuldu korabliloil Linnah nemsat täh paltinoin, Eigo tulis suar’ Saltan Ristittylöi muučaimah. Obrazoile molitahez, Blahoušennän tuatal suadih, Kaksi hebuo peitoči Otettih dai lähtiettih.
Ehty yöhpäi lähenöy jo; Yökse Iivan valmiš ongi; Menöy pihua myöte häi, Kan’noidu syöy, pajattau. Vod jo pelduo lähembä on, Bokkah omah painau käit häi, Budto suuri moine pan, Bokin tungeh palatkah.
Endiželleh oli sie kai, Vaigu eulluh hebožii sie; Gurbaččuine leluine Pyörii hänen jalloin iez, Ihastuksis korvii riehkii, Da vie pläššie staraiččihez. Iivan vongahtiiheze, Balaganah nojaten: ”Oh työ, hevot buurkat-harmuat, Hyvät hevot kulduharjat! Minäg’ teidy pahoi piin, Mi se karu varrasti? Propadisku koiru paha! Kuolis syväh rotkoh anna! Toižel ilmal olles häi Anna pakkus sillalpäi! Oh työ, hevot buurkat-harmuat, Hyvät hevot kulduharjat!”
Heboin’ hälle hirnuoldi. ”Älä sure, – sanoldi – Suuri gor’a, en voi kiistiä, Tuskis avvuttua voin minä. Älä karuu čakkua vai: Vel’let hevot viettih kai. Tyhjyä paišta nygöi miks’on, Ole zobotattah, Iivan. Ištois selgäh terväžeh, Malta lujah pidiäkseh; Hod en korgei minä ole, Ga vie vaihtan hevon toižen: Lähten sidgu juoksemah, Tabuan muga pirunkai”.
Polvilleh heboine heittyy; Iivan nouzou sil’le selgäh, Korvih käzil tartuldah, Mi on vägie kirgualdau. Gurboi-ubehut särähtih, Jalloil nouzi, valmištaldih, Lekahutti harjaštu, Kuorzahtih dai piili kui…; Pölypilvie nouzou vaigu Tuulišpyöröinny al jalloin. Kahtes hetkes, yhtes vai, Varrastajat tabai häi.
Vel’let tottu pöllästyttih, Kubailtihez, höpsövytyttih. Iivan heidy čakkuamah: Huigei, vel’let, varrastua! Viizahambat olletto hot, Iivan kunnonmiehii on ved: Hebožii teil’ varrast’ei”. Vah’nin sanoi kibrišten: ”Kalliš meijän Van’oi vel’li, Avavummo – diel’on meijän! Vaigu sinä ellendä, Emmo luaji ičentäh. Minvai nižuu kylvänemmo, Vaigu eliä voimmo leiväs. Leikattavua’g eule konz’, Ripustuakseh’g olis hoš! Tuskas moižes olles silloi Gavroin kere pagižiimmo Kaiken jälgimäžen yön – Mil vois gor’ua avvuttua? Sego nenga, sego toižin, Jällečel myö rešiimökseh: Myvvä sinun hebožet Tuhandes hod rublas net. Sanon sille, passibokse, Tuvva ruuttua tahtoimmoved – Ruskien šuapkan kelložin Da vie suappuat kandažin. Da vie tuatto voimatoi on, Ruadua enämbiä ei voi häi; Eliä viehäi pidäy meil’, – Iče viizas oletved!” ”Nu, raz mug’on, voitto mennä, – Sanou Iivan, – myögiä hevot, Kaksi kulduharjua sit, Ottuat vaigu minuugi”. Vel’let silmil toine toižeh, Sidä ei sua! tuldih sobuh.
Pimenöy jo taivahal; Ilmu vilustuu muan piäl; Štobi heile ei vois yöksyö, Sovittih azettuo hyö täh. Puuloin oksien allepäi Sivottih hyö hevot kai, Einehenkel komšan tuodih, Pohmealikkoh vetty juodih Dai livuttih briäkkämäh, Midä kelle tulou piäh.
Sit Danilo kerras nägi, Tulen loitton läpettäjän. Kačahtih häi Gavroih päi, Hurual silmäl mignieldäy Da i hil’lah ryvähtiihez, Tuleh käil häi ozutti sih; Piädy omua kupettau, Mi on pimei! – sanoi häi. – Hod jo kuudam leikitellen, Avavus meil kodvažekse, Olis kebjiembi. Nygöi Pahembat myö tedrilöi… Vuotas… midä mieleh tuli, Nouzou savvu valgei tuolpäi… Näidhäi!.. Mugai ongi sie!.. Tuli gu vois virittiä! Kummua olis!.. Kuules minuu, Kävähtäijes, Van’oi, sinne! Sanuo tottu, eule meil Viritysty, kivie ei’g”. Iče duumaiččou Danilo: ”Tapettasgu sinuu sinne!” A Gavrilo sanou sih: ”Kenbo tiedäy, palau mi! Hierulažil käzih’g puuttuu, Et ni nimie hänen mustas!”
Durakal on tyhjyä kai. Hebožele ištuldah, Bokkii sen häi jallal potkuau, Käzil pergau joga kohtua, Mi vai vägie, pajattau… Hebo ilmah, jällettäh. ”Olisgu meis ristan vägie! – Sih Gavrilo kirgai äijäl, Silmii omii ristildäy. – Mi on piru hänen ual!”
Tuli palau valgiežesti, Gurbaččuine juoksou terväh. Vod jo tulen iez häi on. Pellol päivänvalgeihko; Kumman valo kaikkiel pastau, Eigo lämmiä, eigo savvuu. Rubei Iivan diivimäh. ”Piru’g, – sanou, – ollou täs! Šuapkua viiži löydyy valuo, Lämmiä, eigo ole savvuu, Diiv’on suuri tuli se!” Sanou häl’le heboine: ”Midäbo on diivimišty! Viruu sulgu Žuaru-linnun, Vaigu oman ozan täh Älä ota sidä täs. Ylen äijän-äijän meluu Tuou se sille iččeh kere”. ”Sanot sinä! Muga kui!” – Burbettelou durakku; Žuaru-linnun nostau sullan, Kiäriy sen häi ribuh tukuu, Rivun šuapkah paneldau, Hebožen häi kiänäldäy. Vod jo vel’lillyö häi menöy, Kyzymyksih vastuau heijän: Konzu sinne raččastiin, Palanuon näin kannon sie; Sidä hätken virittelin, Ičen kaiken väzyttelin; Puhuin kandoh čuasun kai – Pahuz viekkäh, sammui vai!” Vel’let kogo yön ei muattu, Nagrettih hyö Iivanaštu; Iivan ištuih kuorman all, Huondeksessah kuorzui vai. Sid hyö hevot val’lastettih, Suarin linnah piästih terväh, Heboriädyh astuttih Suurien taloin vastupiäh.
Moine linnas oli taba: Kuni piälikkö ei sano – Ostua ni midä sua ei, Sua ni mid’ei myvvägi. Vod jo’n lähäy murginaigu; Gorodničii linnah ajau Turkisšuapkois, tuflilois, Sadoin vardoiččijoloin. Rinnal ajau kuuluttaiju, Viikset pitkät, levei pardu; Kuldutorvel soittelou, Koval iänel kirgailou: ”Gostjat, laukat avakkuattos, Myygiä kaikkii, ostakkuattos. Ištuo pidäy, valvojat, Laukkoin rinnal, kaččuo kai, Štobi piästiä ei met’elii, Polgiettas’g ei, murendettas; Pahamuššiekku ni kuz Kielastas ei rahvastu!” Gost’at laukkoi availtah sie, Ristittyžii kučutahgi: ”Hei työ, hyvät herrat kai, Tulgua meijjän laukkoih vai! Meil’ on taratandua kaikkie, Tavarua vie erilaštu!” Ostajua on tulemas, Gostil kaikkii otetah; Gost’at čottu pietäh jengoil, Kaččojile mignitelläh.
Linnan joukko aijau sil Tulou hevožilluogi, Nähtäh – tungos rahvahan täh. Eigo iäres eigo tänne; Hyöritäh da hyörätäh, Nagretah da kirrutah. Gorodničii diiviy sidä, Rahvas ilakoičeh midä, Käskyn andoi joukolleh, Matkan avattas gu ies.
”Ei! työ, pirut jallačitoit! Matkal iäres! matkal iäres!” Viiksiniekat rängyttih, Rozgil mieruo pieksettih. Liikkuo rahvas zavodittih, Šuapkat iäres, eistyttih tiel. Hevozriädy silmien ies; Kaksi hebuo riävys sid, Nuoret, varoinsulguvärit, Läpetetäh kulduharjat, Hienokuidri kol’čažil Händy kullal kareitti…
Hoš on rutto, vahnus meijän, Piädy kodvan kupettelou. ”Kummu miero, – virkoi häi, Miittumua vai kummua näit!” Kogo joukko kumardui sih, Diivii älypaginuagi. Gorodničii aijal sil Kaikkii lujah kieldäldi, Ostettas gu hebožii ei, Haikostell’ei, eigo kirguo; Ajaudau häi dvorčah päi Doložimah suaril kai. Jätti puolet joukos täh häi, Lähti sinne dokladaimah.
Menöy terväh dvorčassah. ”Suari-tuatto, armahta! – Gorodničii kirgualdau kai, Kaikel rungal lattiel mäčkiäh. – Älä kuaznitutajo, Mille sanuo käskejo!” Suari suvaiččigi sanuo: ”Ougah, sano, hyvin vaigu ”. – ”Sanelensid, maltan kui: Sluužin gorodničoinnu; Uskol-tovel sluužin minä Virgua tädä…” – ”Tiijen, tiijen!” ”Joukon kere tänäpäi, Menin hevosriädyh päi. Tuliin – ylen äijjy mieruo! Sinne tänne piästä ei sua. Midä luadie? Käskiin vai Ajua iäres rahvahan. Mugai rodih, suari-toive! Meniin sinne – mi sie oli? Hebuo riädy minun ies, Kaksi hebuo riävys sid, Nuoret, varoinsulguvärit, Läpetetäh kulduharjat, Hienokuidrikol’čažil, Händy kullal kareitti, Niilöil’ jalokivikabjat, Suuret piärlöit sinne pandu”.
Suari ištu enäm ei. ”Pidäy kaččuo hebožii, – Sanou sih häi, – eulis paha Čuudo nengoine meil suaja. Hei, kariettu mille!” Vot Bričku veriällyö jo on. Pezi silmät suari, selgii Da i bazarile meni; Piilimiesty jällelpäi. Tuli hevosriädyh häi. Kaikin hälle polvištuttih, ”Ura-a” suaril kirgualdettih. Rahvahale kumardui, Hyppäi bričkas nuori kui… Ottua hebožis häi silmii Ei voi, oigieh, hurah kiändyy, Sanal kuččuu hyväl jo, Selgiä niijen hil’läh lyöy, Niškua niijen, taputtelou, Kulduharjua silittelöy, Kodvan niidy kačottuu, Kyzyi jälles kiändyhyy Kaikkien puoleh häi: ”Hei, veikoit! Kenen tämmöit sälgyhevot? Ižändy ken? ” Iivan sih, Bokis käzin, budto mies, Vel’lien tagua lähenöy täh Vačču edeh, vastuau sih häi: ”Hevot, suari, minun net, Ižändy – myöz minä ved”. – ”Tämän minä ostan puaran! Myötgö, sinä?” – ”En, vai vaihtan”. ”Midä sijah otat täz?” – ”Kaks-viiž šuapkua hobjua näis”. – ”Kymmene sit tukuu rodieu”. Suari käski viesoil’ nostua, Omas hyväs sydämes Ližäi rubl’ua viiži vie. Suaril syväin oli sievy!
Viettih hevot kon’uššiloih Kymmeniine kon’uhua, Sovis kaimua kuldaštu, Värikkähät kušakat niil, Safjanpletit käzis kaikil. Matkal, rounu nagrokse, Hevot heidy sortihvet, Suičet heil kai reviteltih, Iivanalluo juostol mendih.
Suari kiändyi tuaksepäi, Sanou häl’le: ”Nu, bratan, Puaru andahes’ei muile; Pidäy sinuu, midäb’ luajit, Dvorčah tulla sluužimah. Kullas rubiet astumah, Čomih sobih selgeilemäh, Kui voiz juusto pyöräilemäh, Ruadajat kai kon’ušin Sille käskyh andažin, Suarin sana sil’le luja. Tuletgo sit?” – ”Vod on kummu! Dvorčah piäzen elämäh, Rubien kullas astumah, Čomih sobih selgeilemäh, Kui voiz juusto pyöräilemäh, Ruadajat kai kon’ušin Suari andas käskyh miun; Minä ogrodas päi, tottu, Roimos suarin vojevoudu. Diivu dielo! Tämän täh, Suari, rubien sluužimah. Minun kere torat’ei sua, Muata andua hyväžesti, Muute minuu nähtih vai!”
Kučui hyppyhevot häi Dai i linnua myöte lähti, Alažiloil viuhkuttajen, Pajon luaduh durakan Hevot treppua pläšitäh; Hänen heboine – se gurboi – Matkuau prisädkoijen mugai, Rahvahale diivakse.
Silloi kahtei vel’lekset Jengat suarin polučittih, Ommeltih ned vyöččimilöih, Jendoil’ stukahutettih, Kodimatkah lähtiettih. Koiž hyö yhtes raskažittih, Kerras mollei kaupat piettih, Eletäh da elelläh Da Ivanua mustellah.
Nygöi jätämmö myö heijät, Huvitammo suarnal teidy, Pravosluavieh ristityt, Mid’on Iivan luadinuh, Suures sluužbas olles suarin, Kon’ušis häi gosuduarin; Ižändäkse piäzi kui, Linnun sullan kaimai kui, Kui häi tabai Žuaru-linnun Varrasti kui Suari-neičoin, Ajeli kui kol’čan täh, Lähet’inny taivahah, Päiväžen kui hieruh kävyi, Kyzyi prošken’nua kitale; Kui vie kaiken ližoikse Piästi laivua kolmkymen; Kui häi kiehu kattilas ei, Kui häi muutui vie čomakse; Meijän pagin, sanakse: Kui häi rodiih suarikse.
* TOINE PALA*
Sanomiine zavodih Van’an tyhjis šelmužis, Hevos buurkas, ruskoharmuas, Mielyttäväs raudiahkos. Kozat lähtieh merele; Kazvettih mäid mečile; Hebo kuldusuiččies piäzi, Kohti Päiväšty se lähti; Meččy seižoi kabjan al, Bokas jyrypilvie vai; Pilvi matkuau, išköy tuldu, Jyryy taivahale työndäy. Täm’on algu: vuotteles, Suarnu tulou jällečel. Kui sie merel-okijaanal, Suarel suurehkol Bujaanal Uuzi ruuhi seižou sie, Ruuhes viruu neidiine; Sadakieli viheldelöy; Paha eläin ečitteleh, Se on algu, jällečel — Suarnu jatkuu vuorolleh.
Näittöhäi työ, mieron rahvas, Pravoslavnoit ristikanzat, Meijän nuori urhoimies Dvorčah häi jo tungiihez; Kon’ušis häi suarin sluužiu Ei ni vouvse tuskua tunne Vel’lien, eigo tuattah näh Halliččijan dvorčas häi. Mibo dielo häll’on omih? Iivanal on čomua sobua, Ruskeišuapkua, suappuadu Kymmeniine vakkaštu; Syöy häi magieh, maguau kodvat, Väl’ly elos, da i tol’ko!
Viijen peräs nedälin Spal’niekkumies nägöygi… Pidäy sanuo, spal’nik tämä Piälikk’oli enne Van’ua Kaiken sen piäl kon’ušin, Ol’ bojuaran poigu vie; Ei ni diivu, tavas oli Van’an piäle, da kai molih, Propadisgu, tulokas Karahuttuag dvorčas päi. Peittäjen petolližuuttu, Kaiken varal moižih sluučaih Muuttih pluuttu kuurokse, Lyhytnägö, mykäkse; Iče smiet’tiu: ”Vuottelesvai, Suat sit minus, redunenä!”
Viijen peräs nedälin Rubei nägemäh se mies: Iivan huoli hebožii ei, Eigo peze, eigo pieksä, Vaigu hevot kaksi nuo Budt’on vaste sugietut: Puhtahažesti on pestyt, Harjat kassoih pyöritetyt, Oččutukat tukkužes, Karvu – šuukul losnihes; Soimes – tuores ainos nižu, Budto iče kazvau sie se, Suuris šuanöis juomištu Rounu vaste valettuu. ”Mi se kummu ollou täz vie? – Smiettiu hengästellen spal’nik. – Eigos kävy, vuottuattos, Kodihengi vallatoi? Annas vardoičen sen minä, A ved minä voižin piilen Työndiä migniydämättäh, – Ajua’g voižin durakan. Viengos suarin duumah viestin, Kon’uhu’g on halliččijan – Tiedohušši, paganu, Oppiniekku, vihačču; Leibiä-suolua syöy pahan keu Jumalan kirikköh käv’ei, Pidäy ristua katolien, Pyhäs lihua syöygi vie”. Sinny ehtän spal’nikherru, Kon’uhoin piäl olluh enne, Soimeh peittyiheze yöl, Kuadoi kagrua iččie myö.
Vod jo puoliyödy meni. Syväin hänen särähtelih: Elotoi’g vai elos on, Malittuu vai burbailou. Vuottau tulijua… Jo! sidgi Uksi hil’läh rodžahtiihgi, Hevot tumsattih, dai sih Tulou vahnu kon’ušii. Saubuau savakol häi veriän, Šuapkan hel’läžesti heittäy, Ikkunale panou sen, Šuapkas täs häi ottau vie Kolmeh kiärildetyn ribuh Suarin kluadun – sullan linnun. Valo moine läikähtyi, Odv’ei herru kirrannuh; Pöllästyksis peityi muga, Hänes kagrugi kai kuadui. Tuliju näi nimid’ei! Puurnuh panou sullan sen, Čiistimäh heboloi rubei, Pezöy, panou hevot kundoh, Harjat pitkät plet’tiu kai, Eri pajuo pajattau. Aijal sil, keräkse kierdyih, Kališuttau hambahiloi, Kaččou spal’nik varavoz, Midä luadiu hengi koin. Mi se piru! Narekog’on Hyvis sovis pluuttu yölöin: Eule sarvii, pardua ei, Luja mies, hoš kunna vie! Tukku silei, bokis kaimat, Kuldulentua hänen paijas, Suappuat ruskei safjangu, – Nu, on ihan Iivan kui. Mi se diivu? Myös vie kaččou Hengeh koin päi meijän varvoi… “Ee! Ga vod mi! – jälgimäi Burahtih mies hiitroittau, – Ougah, huomei suari tiedäy, Midä sinun tyhmys peittäy. Vuotas kaksi päiviä vai, Mustelet vie minuu kai!” Iivan vouvse ellendä ei, Midä gor’ua iez on häney, Hebožien vai pletittäy Harjoi kassoih, pajattau. Jälles mollembih häi šuanöih Mezijuomištu sit kuadoi, Pirahutti tävvelleh Brosal valgienvalgiežel. Haukostih, Žar-linnun sullan Kiärii uvvessah ribuloih, Vieröy – šuapkan uale piän – Tagajalgoih hebožien.
Päivännouzu tuli vaiku, Spalnik kerras liikkuo algoi, Konzu kuuli Iivanan Kuorzuvan, kui Jeruslan, Hil’läkkažeh alah heittyy, Iivanah päi ryydäy terväh, Sormet šuapkah työnäldäy, Sullan kobrih – jällettäh. Suari havačui vai unes, Spal’nik hänen luo joi tuli, Lattieh stukniih očalleh, Pajattelou suarile: ”Viäry oliin olluh minä, Suari, minä tuliin silluo, Älä käske riputtua, Käske vaigu sanoldua”. – ”Sano ližiämättäh meile, – Suari sanoi haukostellen. Ruvennetgu koromah, Viččua sille annetah”. Spal’nik meijän, väit keriäldi, Sanou suaril: ”Prosti riähkät! Sille täz on Hristossu, Toz’on minun sanondu. Meijän Iivan, tietäh kaikin, Sinus, suari, peittäy äijän, Vai ei kuldua, hobjua ei – Žuaru-linnun sulgua ved…” – ”Žuaru-linnun? Okajannoi! Olla ruohtiu bohatannu… Rozvo sinä, vuottelez! Piäze pletis sinä et!..” – ”Vie häi muudu tiedäy äijän!…” – Hil’läžesti spal’nik jatkau Kumarduhuu. – Olgah se! Anna olis sulgaine; Da vie iče Žuaru-linnun Gostypertih, tuatto, sinun, Vaigu käskyn andanet, Töhiäy tuvva sinule”. Tämän sanan ilmiandai Vyöččimessäh koukkuh kiändyy, Kruavattihpäi lähenöy, Andau lövvön – lattieh myös.
Suari kaččou, diivoitteleh, Nagrau, pardua silittelöy, Sullan n’okkua puraldi. Panou sundugažeh sit, Kirgai (vuottua kodvašt’ei voi), Käskyn oman vahvišteli Terväh noussuh kulakku: ”Hei! Täh kuččuot durakku!” Käskyläžet kai dvor’anat Juostih eččimäh Ivanua, Öntästyjen čuppuh sie, Lat’tiele hyö pakuttih. Suari äijäl ilakoiččih, Nagroi vačan kibuloissah. Dvor’anat ellendettih, Suarii kummastutti mi, Toine toižel mignittihgi, Toižen kerran sorruttih sih. Ylen suarii mielytti, Šuapkat heile andoigi. Sit dvor’anat käskyläžet Juostou kuččumah Ivanua, Da i oldih kerral täl Ihan prokuazoimattah.
Kon’ušilluo juostol mennäh, Veriät selgoi-selgoželleh Räškätäh, da durakkua Allau bokkii potkittua. Kui ni pieksiä opitt’ei hyö, Vaigu händ’ei nostatettu, Jälgimäi jo prostoimies Varzivastal nostatti. ”Mibo palvelijoi tuaz on? – Sanou Iivan havaččuhuu. – Vot gu vieydän teidy vie Plet’iu, rubies g’ etto sit Tyhjiä Van’ua nostattamah”. Häl’le sanotah dvor’anat: ”Suari luadii käskyn sen, Sinuu hällyö kuččuo meil’”. – ”Suari? Ougah sit! Jo selgien, Hänen edeh kerras menen”, – Iivan sanou suattajil. Pani piäle šušin sit, Nuoražel vie ičen vyötti, Pezeldiihes, tukat sugii, Pletin vyöle kiinitti, Utkannu gu uijaldi.
Da i jiäviih edeh suarin, Kumardiihez, suorištui sih, Kaksi kerdua ryvähtih, Kyzyy: ”Mikse nostatiit?” Suari kirčoih silmäl hural, Rängähtiihes ylen ruttoh Seižoi nosten: ”Vaikastu! Hyväžin pies vastustu: Käskyn tuači moižen minbo Peitiit sinä meijän silmis Minun suarin bohastvua – Žuaru-linnun sulgahua? Minä – suarig’ vai bojuaru? Vastuas, tattari sä, ruttoh!” Iivan, läimähyttäy käil, Sanou suaril: ”Vuotas vai! Sille andanuh en šuapkua Tiijustiit sen, sinä, kuibo? Mibo sinä – tiedäi vai? Tyrmäh minuu ištuta, Käske nygöi keppilöih hoš – Eule sulgua, täs kai tomut!” – ”Vastua mille! Kuollieh lyön!..” ”Minä tottu sanon tuon: Eule sulgua! Kuules, kuzbo Suaja voižin moižen kumman?” Suari hyppäi kruavatis, Avai sundugažen sih. ”Midä? Maltoit vastah panna? Da vot ei vet, etbo malta! Mi täm’on? A?” Iivan sid, Särähtih gu lehti siäl, Pöllästyksis sordi šuapkan. ”Midä, veikoi, nägyy, huon’on? – Virkoi suari. – Vuotteles!..” – «Prosti viäry olenvell’! Piästä Iivan omas riähkäs, Kielast’en nikonzu ielleh”. Šušin helmah kiäräldih, Lat’tiele sih vönähtih. ”Olgah enzi kerdah niškoi Minä prostin riähkät sinun, – Suari sanou Van’ale. – Jumal nägöy, suutuin ved! Voinvie toiči tabavuksis Heittiä piängi kere tukkien. Näidhäi, olen miittuine! Sanuo pidäy hyväžeh, Tiijen minä, Žuaru-linnun Meijän suarin kamarih kai, Vaigu minä käskižin, Tuvva mille töhižiit. Nu, sit kačo, kieltäydys g’et, Ponništelei lindu pyydiä”. Iivan hyppäi pyöröinny. ”Sidä min’en sanonuh! – Kirgai silmii pyyhkijen häi. – Sullas kieltäydyö sid en voi, Kui ni tahto, linnun näh, Tyhjiä sinä taratat”. Suari pardua lekutellen: ”Midä? Sporie sinun kere! – Rängähtih häi. – Ičei näit, Kolmes nedälisg’et täh Mille Žuaru-linduu suanne, Kamarih sen tuvva suarin, Sit, hod parran uskaldan, Sinä mille maksat kai; Ojennukseh, tyrmäh, žirdih! Hakkua iäres!” – Iivan itkuh, Meni heinysaruale, Kuz on hänen heboine.
Gurbaččuine hänen nägi, Odva hypännyh ei pläskah; Kyynelet häi nägi gu, Iče odv’ei itkenyh. ”Midä olet tuskis, Van’oi? Mikse piädy alah painat? – Sanou hälle heboine, Jallois hänen pyörijen. – Älä peitä minus sinä, Sano kai, mi vačaz ištuu. Olen valmiš auttamah. Terveh go et ole vai? Puutuit’g pahamuššiekale? Tartui ubehuon häi kaglah, Sebäilöy da ukkailou. –”Beda, heboine! – sanou – Suari käsköy Žuaru-linnun Suarin kamariloih viejä. Midä voinnen, gurboine?” Sanou häl’le heboine: ”Suuri gor’a, kiistell’en voi; Goräs minä abuh menen. Sen täh sinun beda on, Minuu sin’et kuulla voi: Linnah suarin mennes, mustat, Lövviit Žuaru-linnun sullan; Sanoin silloi sinule: Iivan, ei pie – bedakse! Äijy, ylen äijy meluu Tuou se tulles ičen kere. Nygöi sinä tiijustiit, Tottug’ minä pagižiin. Sanuo pidäy sille druužbah: Täm’on sluužbaine, ei sluužbu; Sluužbu, vel’li, vuotellou. Mene nygöi suarilluo, Sano häl’le ihan avvoi: ”Mille pidäy kaksi kartua Hyviä valgeisuurimua Da vie viinua ulgomuan. Da vie huolitella käske: Huomei vaigu nouzou päivy, Matkah livummo sit myö”.
Astuu Iivan suarilluo, Sanou hälle ihan avvoi: ”Pidäy, suari, kaksi kartua Hyviä valgeisuurimua Da vie viinua ulgomuan. Da vie huolitella käske: Huomei vaigu nouzou päivy, Matkah myö sit lähtemmö”. Suari kerras käskyn lyöy, Štobi käskyläšbojuarat Kaiken Iivanale tuodas, Moločakse händy vie Sanoi: ”Hyviä matkua sit!”.
Toššu päivän, huondesaijoi, Nostatti heboine Van’an: ”Hei! Ižändy” Muata roih! Aig’on tartuo dieloloih!” Vod Van’aine meijän nouzou, Pitkäh matkah valmiš on jo, Otti kartat, suurimua, Viinua ulgomualaštu; Lämmembäžesti häi selgii, Hebožele ištuih selgäh, Otti leibiä palan häi, Lähti päivännouzuh päi – Žuaru-linduu sidä suamah.
Seiččie päiviä ollah matkas, Päiviä kaheksattu myö Tullah sagieh meččäh hyö. Sanou heboine Van’ale: ”Sinä, tulduu, näit pol’ankan; Mägi on sil pol’ankal, Hobjas se on puhtahas; Enne päivännouzuu tänne Tullah Žuaru-linduparved Juomah vetty ojažes; Sie myö pyvvämmögi net”. Lopettahuu paginan sen, Juostol menöy pol’ankale. Mi on niitty! Viherdäy Rounu kivi-smaruagdal; Tuuli pyöriy ainos sen piäl, Kyvendy vai levittelöy; Svetua zelenilöi myö Čomua sanomattomua. A-gu sil vie pol’ankažel, Aldovyöry’g okijaanal, Mägi nouzou ylähpäi, Hobjas se on puhtahas. Päivöi suvisugahilleh Päivännouzuu čomendi kai, Kiännöskohtis kullištuu, Mäin piäl palau tuohus kui.
Heboine se ylämägeh Nouzi sil’le mäen laile, Virstan, toižen juokseldau, Azettuhuu sanoldau: ”Terväh yögi tulou, Iivan, Sinul vardoijavet pidäy. Vala kartah viinu kai, Viinah kua kai suurimat. A-gu peitos olla pidäy, Tungeis kartan alle sinä, Hil’läkkažeh kaččelei, Suudu avvoi älä pie. Enne päivännouzuu, kuule, Žuaru-linnut tänne tullah, Ruvetah sid n’uokkimah Suurimoi da kirgumah.
Sinä, kudai lähembi on, Tabualda se, kačo silmil!” A-gu Žuaru-linnun suat, Räčätä sit voit vai kui; Minä kerras tulen silluo”– ”A-gu minä poltan iččie? – Sanou Iivan hebožel, Levittäjen šuššižen. – Alažet vet pidäy ottua: Ved se, ounas, ylen poltau”. Silmis hävii heboine, Iivan ryydi, röhkijen, Alle tammikartan jygien; Viruu sie gu tapetunnu.
Parahite keskiyöl Valo mäin piäl levähtyi, — Rounu tuli puolipäivy: Žuaru-linduu tulou äijy, Juoksendellah, kirrutah, Suurimoi vai n’okitah. Peitos niil on meijän Iivan, Kaččou kartan alpäi linduh, Iččeheze pagižou, Levitellen käzilöi: ”T’fu sih, pirun vägi tämä! Eh mi äij’on tulluh tänne! Kymmeništy viiži on. Kai gu suažin verkoloih, – Suališ olis hyvä tottu! Eule sanua, liijan čomat! Jallat ruskiet kaikil niil; Hännät – nagroksegu vie! Eule kanoil nengožii ved’. A mi, nuorimies, on sviettua, Budto päčči buat’uškan!” Lopiettuuvai paginan, Iččeheze peittočugas, Meijän Iivan mavon luaduh Suurimoilluo ryvväldi, – Tartui händäh yhten niis. ”Oi, Heboine-Gurbaččuine! Tule, kuldaine, minulluo! Linnun minä tabualdiin”, – Nenga Iivan kirgualdi. Ubehut sid terväh’g oli. ”Ai, ižändy, moločč’olet! – Sanou häl’le heboine. – Huavoh pane ruttožeh! Sivo huavo lujembažeh; Da i niškah riputa se. Mennä pidäy iäres täs”. – “Annas linnut pöllätän! Sanou Iivan. – Kačahtais vai, Näidgö, iänet kähištäh kai!” Huavoh tartujen käzil, Pergau ristih rästis sil. Valgiel tulel pastattajen, Kohahtih sit kogo parvi, Kiändyi tulivandeheh, Pilvien tuakse hävii se. Iivan meijän niile peräh Alažil vai viuhkuttelou, Mugai kirguu niile vie, Budto kuattu liepeiviel. Linnut pilvih kaimavuttih; Matkuniekat valmištuttih, Suarin uarreh lad’dattih Da i lähtieh iäres sit.
Vot hyö tuldih suarin linnah. ”Midä? Saitgo Žuaru-linnun?” – Suari kyzyy Iivanal, Iče kaččou spal’niekkah. A se moine, laškus liennöy, Omii käzii purettellou. ”Tottu, sainved minä sen”, – Iivan sanou suarilleh. ”Kuzb’on?” – ”Vuotteles kodvaine, Käske enne ikkunaine Magavpertis salvata, Tiijet, pimei pidäy täh”.
Kaikin juostah sih dvor’anat Salbailemah ikkunažii. Iivan huavon stolale: «Nu-ka, lennäs, buabaine!” Sviettu moine levii kaikkiel, Što kai hovi käilöil’ kattoih. Suari rängyy kui urai: ”Tulipalo, buat’koit, ah! Kuččuot prikuaššiakat tänne! Vetty valuat! Vetty valuat!” – ”Tämä, kuule, pala ei, Sviettu linnun-žar on se, – Virkoi suaju, nagroh iče Kuolemas on. – Vesseliekseh Toin sen sille, halliččii!” Sanou suari Vanäl sih: ”Suvaičen mä veikkoi Van’ua! Ilaškoitit sinä vaččua, Ihastuksis nengožes – Roitos suarin jalguinmies!”
Hiitroi, nähnyh sen, spal’niekku, Kon’uhoin endiine herru, Sanou iččeheze tuoh: ”Vuotteles vai, nöugisuu! Ainos ei voi olla muga, Nenga hyvin palkitunnu. Minä sinun suatan tuas Bedah suureh uvvessah!”
Kolmen nedäližen peräs Ehtäl yhtel ištui kerran Suarin kyökis keittäjiä, Hovin käskyläštygi; Metty juodih korvois päi hyö Da lugiettih Jeruslanua. Yksi sluugu sanoi täh, – ”Kui sain minä tänäpäi Kummukniigan susiedal päi! Listua sie ei ole äijjiä, Da i suarnua vaigu viiž, A vot suarnat – sanon sih, Olla ei sua diivimättäh; Nenga pidäyhäi vai maltua!» Kaikin iäneh: ”Udruži! Sano, vel’li, sanosid!” – ”Miittumanbo tahtožitto? Kačokkuatto, suarnua viiži: Ezmäine on bobrah näh, A on toine suarih näh; Kolmas… mustažingu … ihan! Päivännouzu bojuarinas; Knäz’ Bobyl on nelländes: Viijendes… unohtiin ved! Viijes suarnu sanou meile… Mielez mugai pyörähteleh…” – ”Jätä, ougah!” – ”Vuottuattos!” – ”Čomas neičois ollougo?” – ”Viijjes suarnu sanou, tottu! Suari-neičois ylen čomas. Kudamanbo, veikoit, täh Sanelen sid tänäpäi?” – ”Suari-neičois! – kaikin iäneh. – Suarilois jo kuundeliimmo, Čomii neiččoi teriämbäh! Heis on vessel kuunella”. Käskyläine vuažnoi ištuu, Pitkäžesti sanoi viändäy:
”Ylen loitton vieraismais On sie, veikoit, okijan. Sidä myöte okijaanua Ajellah vai basurmaanat; Pravoslavnois muas päi vet Käydy sie nikonzu ei Dvor’uanat, ni mieronmiehet Pahua merdy myöte sidä. Gost’at tuvvah paginua, Što on neičoi meren tuan; Vaigu neičyt eule prostoi; Tytär kuun häi, näit, on oma, Vel’leh sen on Päiväine. Sanotah, se neidiine, Ruskies turkis ajeleldau, Veikoit, kulduvenehel häi Da vie hobjuairoižel Iče ohjuau venehen; Eri pajuo pajattelou Da vie guslil soittua kehtuau…”
Spal’nik laučal hypähtih – Jalloil ruttoh mollembil Juosta suarilluo kipitti, Ihan tuli aijal silgi; Očal lattieh mäčkähtih Suarile sid pajatti: ”Viärypiälöin minä silluo, Suari, tuliin edeh sinun, Älä käske riputtua, Käske vaigu kielittiä!” – ”Sanos, tozii ihan vaigu, Kielast’älä ni sanaštu!” – Kirgai suari koikaspäi. Vastai hiitroi spal’niekkah: ”Tänäpäi oliimmo kyökis, Joimmo sinun tervehyön täh, Yksi käskyläžis niis Suarnal meidy veseldi, Suarnas sanotah täz meile Čomas ylen Suari-neičois. Sinun, suari, kon’uhu Vannoi sinun parrau, gu Hyvin tiedäy tämän linnun, – Muga Suari-neiččoi virkoi, – Da vie, tiediä tahtodgo, Töhiäy, suaja sen häi voi”. Spal’nik lattieh pačkai očan. ”Jalguinmiesty kuččuottos täh!” — Suari kirgai služakoil. Spal’nik päčin kainaloh. Käskyläžet kai dvor’anat Juostih eččimäh Ivanua; Syväs unes löyttihgi, Paidažilleh vietettih.
Paginan zavodiu suari: ”Kuules, Vanöi, kielet tuodih, Sanotah, gu vastevai Sinä ruohtiit töhištä Minuh niškoi toižen eččie Linnun, sanuo, Suari-neičoin…” – ”Midä, Jumal’g vardoiččis! Sanou suarin jalguinmies. – Kai, sit tolkuičen gu unis, Tyhjiä sinun kere šuutin. Kui vai tahtot hiitruiče, Minuu sinä kielast’et”. Suari pardua säräitellen: ”Midä? Sporie sinun kere? – Ričkahtih häi. – Kačos se, Kolmes nedälis gu et Voinne Suari-neiččoi suaja, Suarin kamarih sen tuvva, Sit, hoš pardu leikakkua! Sinä mille maksua suat! Ojennukseh, tyrmäh, žirdih! Iäres, orju!” – Iivan itkuh, Meni heinysaruale, Kuz on hänen heboine. ”Midä, Van’oi, nenga pačkat? Mikse piädy alah painat? – Sanou häl’le heboine. – Tervehenny’g ole et? Puutuit’g pahamuššiekale?” Heityi Iivan häl’le kaglah, Sebäilöy da ukkuaugi. ”Beda tuli! –sanou sid. – Suari käsköy omah pertih Tuvva, kuules, Suari-neičoin. Midä voinnen, gurboine?” Sanou häl’le heboine: ”Suuri gor’a, kiistell’en voi; Tulla gor’as avukse voin. Sen täh sinun beda se, Minuu sinä kuulluh et: Sanuo pidäy sille druužbah: Täm’on sluužbaine, ei sluužbu; Sluužbu, vel’li, iez vie on! Nygöi mene suarilluo Da i sano: ”Tavatakse Mille pidäy ribuu kaksi, Kullas šatru ommeltu Da vie murginvälihty – Vierazmuaspäi varenn’ua vie – Laškoštelles magiedugi”.
Iivan menöy suarilluo, Zavodiu häi paginua: ”Saröunan sen tavatakse Pidäy, suari, ribuu kaksi, Kullas šatru ommeltu Da vie murginvälihty – Vierazmuaspäi varenn’ua vie – Laškostelles magiedugi”. ”Ammui muga, migu ei”, – Suari vastuau postelis, Käsköy bajariloi kaikkii Eččie kaiken Iivanale, Häl’le sanou moločču Da vie: ”Matkua ozakkua!”.
Toššu päivän huondesaijoi Nostatti heboine Vanän: ”Hei! Ižändy” Muata roih! Aig’on tartuo dieloloih!” Vod Vanöihut meijän nouzou, Pitkäh matkah valmiš on jo, Otti rivut, šatrangi Murginvälinehty vie – Vierazmuaspäi varenn’uagi – Laškostelles magiedu vie”. Pani huavoh häi kai net, Sidoi hyvin nuarežel, Lämmembäžesti häi selgii, Ubehuolele ištuih selgäh, Otti leibiä palan häi, Lähti päivännouzuhpäi – Suari-neiččoi sidä suamah.
Seiččie päiviä ollah matkas, Päiviä kaheksattu myö Tullah sagieh meččäh hyö. Sanou heboine Ivanal: ”Täz on matku okijaanal, Kogo vuvvet sie on häi, Čoma neičyt elämäs; Kaksi kerdua vaiku tulou Okijuanas da vie tulles Pitkän päivän muale tuou. Huomei iče näitgi tuon”. Enäm jatka paginua ei, Okijaanalluo se juoksou Valgei aldo sen piäl vai Ihan yksin matkualdau. Hevon selläs Iivan lähtöy, Sanou ubehut sih häl’le: ”Azetas sä šatru tuoh, Pane rivul astiedu Vierazmualaštu varenn’ua, Magiedu vie laškoštelles . Iče viere šatran tuah, Alla mieley reknata. Näidgy veneh häilähteleh… Se saröuna sovvaldelou. Anna menöy šatrah häi, Syömäh, juomah ruvekkah; Guslil rubieu soittamahgu, Tiije, läheni jo aigu. Sinä šatrah juokse tuah, Tabua kerras saröunua, Häneh tartu lujažesti, Kuču minuu ruttožesti. Enzi sinun kučundah Juoksen silluo sukkelah; Da i lähtemmö… Vai kačo, Silmäl pie vai händy ainos; Vaigu händy nähne et, Bedas sinä piäze et”. Silmis hävii ubehut sid, Iivan šatran tuakse peityi, Rubei žerbua kaivamah, Kačahtuakseh saröunah.
Poudu puolipäivy tulou; Suari-neičyt lähem uidau, Menöy šatrah guslit käis, Ištuoh murginoiččemah. ”Hm! Täz se Suari-neičykkäine! Kuigoi suarnois sanotanneh, – Mielištelöy jalguinmies, – Kaččohes kui čomasti Suari-neičoi, se on tozi! Tämä vovse eule čoma: Valgei roža, hoikkaine, Kolme verškua vyöččimes; A se jalgu, jalgahaine! T’fu sih! poigažel gu kanan! Anna suvaiččou hoš ken, Minä ilmai ota en”. Soittamah saröuna rubei, Pehmieh pajattamah muga, Što Ivan ei tiije kui, Kobran piäle unevui, Iänen hil’län, hienon myödäh Painui huavah uneh syväh.
Päivänlasku ruskotti. Sit heboine hirnahtih, Ähkäi kebjieh händy kabjal, Tabaiänel ričkahtaldih: ”Magua, armas, tiähtiessäh! Keriä bedua iččes piäl, Eihäi minuu panna žirdih!” Iivanrukku puhkei itkuh, Pakiččou häi itkijez Prošken’nya vie hebožel: ”Prosti Van’ua riähkähišty, Enäm maguamah rubie en”. – ”Jumal sinuu prostiekkah! – Gurbaččuine kirgualdau. – Kaiken kohendammo, voinnou, Vaiku, čur, ei muata kodvin; Huomei, huondesaigažeh, Šatralluo sen kuldažen Soudau uvvessah se neidoi Juomah sie magiedu metty. Vaigu sinä uinonnet, Piädy enäm piäs pie et”. Heboine sit peitäldihes; Keräilemäh rubei Iivan Kivie, nuaglua teräviä Murennužien venehien, Sikse’g, pystiäksehez štobi, Nukuttamah ruvennougu.
Toššupäivän huondeksel, Kuldušatralluo veneh Suari-neičoin lähem uidau; Venehen häi randah lykkiäy, Šatrah menöy guslien keu, Murginale ištuhez… Soittamah saröuna rubei, Pajattamah pehmieh muga, Što Van’ušua uvvessah, Ruvetti nukuttamah. ”Driäni sinä, odotteles! – Noustes Iivan burahteleh. – Toštu kerdua pagie et, Minuu kielastele et”. Juokseldi sid Iivan šatrah, Pitkäh kassah hänen tartuu… ”Juokse minun heboine! Gurbaččuine avukse!” Ruttoh ubehutgi tuli. ”Oo, ižändy, eroittuvuit! Ištois selgäh rutombah, Hänes pidäis lujembah!”
Vod joi suarin linnah tullah. Suari saröunalluo juostol, Valgeis ottau käzilöis, Dvorčah hänen vedäy jo, Tammistolan tuakse panou, Šulkuzanavieskan alle, Silmih kaččou hellästi. Häl’le sanou magiesti: ”Verratoi sä neičykkäine, Tulevelli tsaritsakse! Vaigu minä sinun näin – Suurel himol mielištän. Jalohaukan silmät sinun Anneta ei muata minul, Valgien päivän aijalgi – Oh! kui minuu vaivattih. Sanovelli sana luaskau! Kai jo’n valmiš nähte svuad’bua; Huomei aijoi, kuldaine, Venčavummu sinun keu, Elämmö myö pajattajen”.
Nuori saröunaine vaiku, Sanomattah sanaštu, Kiänäldiihez toižielluo. Suari vouvse suuttunuh ei, Suvaimah enämbäy rubei; Polvilleh häi painui ieh, Käzii helläh tabaili I vai leugua lekuttelou: ”Sana luaskau sanovelli! Milbo sinuu suututiin? Silgo, što vai mielespien?” ”Oza minun itkettäv on!” – Saröuna sih häl’le sanou: ”Mun gu ottua tahtožit, Lövvä kolmes päiväs sit Minun sormus okijuanas”. – ”Hei! minulluo Iivan kuččuot!” – Suari kirgai kiirehel, Odva iče juokse ei.
Menöy Iivan edeh suarin, Kiändyi suari hänen puoleh: ”Iivan! – sanou hänele, – Matkua okijuanale; Okijuanas säilos sie on, Sormus, kuule, Suari-neičoin. Voinnet mille suaja sen, Kaikkie annan sinule”. – ”Minä matkas jälgimäžes Jalgoi vedelen vie vägeh; Okijuanal uvvessah!” – Sanou Iivan suaril täh. ”Kuibo, hölmö, kiirehtie ei: Näidhäi, tahton naija minä! – Suari ričkai suutuksis, Jalloil lattieh jumsutti. – Minuu kieltäydys gu et vie, Matkah matkuas terväžesti!” Iivan valmiš lähtemäh. ”Kuundeles vai! Matkal täl, – Sanou hänelleh tsaritsa, – Kävy tervehytty viemäh Koile mun smaruagdažel, Sano minun omale: Tytär hänen tahtou tiediä, Miksebo häi peittäy minus Kolmin päivin, yölöin kai Sil’mät omat minuspäi? Da i vel’li ruskei minun Kiäriiheze pimieh mikse, Da vie udukorgevuul Työnä mill’ei sugahua? Unoht’älä!” – ”Mustanvel’li, Vaigu unohtanne en sid, Pidäy tiijustuagi ved, Ken on vel’les, muamas ken, Štobi segavuo omih ei”. Sanou hänele tsaritsa: ”Päivöi – velli, muamo – kuu.” ”Kolmes päiväs iäres gu” – Suari-ženihy sih ližäi. Nygöi jätti suarin Iivan, Lähti heinysaruale, Kuz on hänen heboine.
”Midä tuskis olet, Van’oi,? Mikse piädy alah painat?” – Sanou häl’le heboine. Näidhäi, tahtou naijja suari, Tiijet, hoikkažel saröunal, Käsköy okijuanale, – Sanou Iivan hebožel. – Srokkua andoi kolme päiviä, Opis opitella tädä, Suaja pirun sormuksen! Käski kävähtiäkseh vie Tämä hoikkaine tsaritsa Kusgi taloih pokloniekseh Päiväžele, Kuule, da Kuda-midä kyzellä…” Heboine sih: ”Sanon druužbah, Täm’on sluužbaine, ei sluužbu; Sluužbu, vel’li, ies on vie!. Nygöi muata menes sit; Huomei, aijoi huondespuolel, Lähtemmö myö okijuanal”.
Meijän Iivan toššupiän, Kolme laukkua kormanih, Lämmembäžesti häi selgii, Hebožele ištuiheze, Pitkäh matkah lähti tuoh… Anduat, vekoit, huogavuo!
* KOLMAS PALA *
Ta-ra-rali, ta-ra-ri! Pihas hevot lähtiettih; Tavattih net hierunmiehet Lujažesti sivottih net. Ištuu varoi tammipuus, Puhuu se vai torvehuoh; Soittau torvehuol kui hyvin, Ristittyžii veselyttäy: ”Kunnon miero, kuundeles! Eli ukko akankeu; Ukkoh kummittelou vaigu, Akkah sanašuutkih tartuu, Lähtöy pido suuri heil, Mieron ristittyžile! Tämä suarnan algu oli, Suarnu myöhem allun ottau. Meijän veriänkorvažel Pajuo panou kiärbäine: ”Midäb’ annatto mil viestis? Muatkoi kälyy lyöksendeloy: Ištutteli seibähäh, Sidoi nuoražeh sih häi, Kädyöt jalgažih vedäldi, Jaksatutti oigien jallan: ”Älä zor’kiu kävele, Brihoil jiäviksiš gu et!” Tämä suarnan alguu vieldi, Suarnu vaste zavodildih.
Ajau meijän Iivan sie Merele täh sormuksen. Gurboine gu tuuli lendäy, Lennätti häi enzi ehtäl Sadua tuhat virstua ved, Huogavunnuh ni kuz ei.
Lähestyjez okijaanua, Sanou heboine Van’ale: ”Nygöi kačos, Van’aine, Minuuttažel kolmandel Tulemmo myö pol’ankale – Kohti meri-okijaanua; Poikki sidä viruu sie Čuudo-juudo kala-kit; Kymmen vuottu tuskis on se, Nygöigi vie tiijei tottu, Prošken’nua mil pakita; Rubiu sinuu kyzymäh, Štobi sinä Päivyön koišpäi Suaja sen prošken’nan voižit; Sinä luadie uskalda, Vaigu älä unohta!”
Vot jo tullah pol’ankale Kohti merdy-okijaanua; Poikki sidä viruu sie Čuudo-juudo kala-kit. Bokat sen gu kynnetyt on, Žirdii bokkuluuloih lyödy, Hännäl meččy johižou Selläs hieru suurehko; Mužikkažii huulil kyndäy, Silmien keskes lapsii hyppiy, Viiksien välis mečikös, Tytöt siendy ečitäh.
Heboin’ juoksou kitan selläl, Luuloi kabjal jumsuttelou. Čuudo-juudo kala-kit Nenga sanou ajajil, Suudu leviedy availten, Syväh tuskis hengähtäjen: ”Hyviä matkua, herrat, teil! Kuzbopäi da kunna vie?” – ”Suari-neičoin poslat oomme Tulemas linnaspäi mollei, – Sanou kital heboine, – Kohti päivännouzužeh, Kamariloih kullittuloih”. – ”Eigovelli, omat tuatot, Päiväžel teil kyzyö vois: Ollen’g vie suvaimatoi, Da i riähkis miittužis vie Minuu tirpua bedua pidäy?” – ”Ougah, ougah, kala-kit!” – Meijän Iivan kirgualdi. ”Ole mille tuatto armas! Näidhäi, kui on minul paha! Virun vuottu kymmene… Autan minä sinuu vie!..” Kit Ivanal pokoroičeh, Iče hengie haukkou kovah. ”Ougah-ougah, kala-kit!” – Meijän Iivan kirgualdi. Heboine sid liikahtaldih, Hyppäi randah – juostoh lähti, Nägyy vaigu, hiekkua kui Jallois nouzou pyöröinny.
Ollah lähälgö vai loitton, Ollah madalal vai korgiel, Nähtihgö hyö kedä vie – Tiije minä nimid’en. Suarnu sanuo voibi terväh, D’ielo kuipuuttuu on menoz. Vaigu tiijjen, veikkožet, Sinn’on mennyh heboine. Kuz (ved kuuliin muijalpäi sen) Mennäh yhteh mua da taivas, Kuz vie liinua kezrättih, Pilvih viettih kuožalit. Iivan muan keu prostiheze, Taivahas häi löydyiheze, Budto herru lähtigi, Šuapku bokin, rohkiesti.
”Vod on kummu! Kummu ongi! Meijän sarstvu hod on čoma, – Sanou Iivan hebožel. Taivasahon keskičel, – Verrata gu taivahan keu, Jallan pohjah sua ei panna. Midä mua sid!.. ved se vie Ongoi mustu, lijasgi; Tiäpäi mua on siništävy, A mi sil on puhtah sävy!” Kačahtaijez, heboine, Näidgö, päivännouzužes Rounu elotuli loistau… Taivasgorničču sie, ollou… Liijan korgiettav on se!” – Iivan kyzyi hebožel. ”Täm’on Suari-neičoin linnu, Meijän tulevan tsaritsan, – Gurbaččuine kirguu sih, – Yölöil’ Päiväine on tiä, Keskipäivän aijaksegu Nouzou kaikkien huovikse kuu”.
Lähestytäh; veriän luo Holvi krustaliine on; Pyöritetyt ollah žirrit Hiitro kuldumadožil kai; Ylähän on tähtie kolm, Taloin vieres saduu on, Puuloin hobjuoksažil vie Kullittulois kodažis sie Ozalinnut eletäh, Suarin pajuo pannah täh. Onhäi taloi gorničoinke Budto linnu hieruloinke; Kodiloin piäl tiähtis on Ristu pravoslavnoloin.
Heboine sit pihah syöstyy; Meijän Iivan selläs hyppiäy, Kuun häi menöy gorniččah, Da zavodiu paginan: ”Terveh, herru Kuu Kuun poigu! Olen Iivan Pedrin poigu, Olen mualois loittožis, Sille toin poklonažii”. – ”Ištoi, Iivan Pedrin poigu, – Virkoi herru Kuu Kuun poigu, – Viga oma sanos mul Meijän puhtahažeh muah Sinun muaspäi tulendantäh; Miittuos sinä rahvahaspäi, Kuibo puutuit meilepäi, Älä peitä, sano kai”, – Tuliin muas päi Muahižes, Muaspäi ristittyžien ved, – Sanou Iivan, ištuhuu, – Tuliin okijuanan tua Tuomah viestii tsaritsas päi – Valgieh kumardumah taloih, Sanuo nenga, vuotteles: ”Sano sinä omale: Tytär hänen tiijustelou, Miksebo häi pidäy peitos Kolmin yölöin, kolmin päin Silmät omat minuspäi; Miksebo vie vel’li ruskei Kiäräldiihes pimieh rumah, Da vie udukorgiel tual Työnä mill’ei sugahua?” Ollou’g muga? – muasteri on Sanomah tsaritsa mieley; Kaikkii mustua ei ni sua, Midä ehtii tarattua”. – ”Miittuine tsaritsa oli?” – ”Tiijet, Suari-neičoi on se”. – ”Suari-neičoi?.. Muga häi, Ongo sinun vietty vai?” – Kirgai herru Kuu Kuun poigu. Van’oihut se Pedrin poigu Sanou: ”Minun, tietäh sen! Olen suarin jalguinmies; Siksei, suari minun työndi, Štobi minä hänen tuožin Dvorčah kolmes nedälis: Muuten minuu tuatto sid Ištuttua groziihes žirdih”. Iluo pamahtah Kuu itkuh, Iivanua armahtamah, Sebäilemäh, ukkuamah. ”Iivanaine Pedrin poigu! – Virkoi herru Kuu Kuun poigu. – Sinä hyvän viestin toit, Mil sen maksua vaiku vois! Pahas mieles oliimmo myö, Što saröunan kaimaimmo myö!.. Sen täh, näidhäi, minä tiä Kolmin yölöin, kolmin piän Oleskelin pilves mustas, Atkaloičin, atkalua piin, Kolme yödy und’en sua, Leibiä en syö muruštu, Sen täh poigu čoma minun Kiäriiheze rumah pimieh, Sammuttih häi, sugahua Miero Jumalan ei sua: Igävöi sisärdäh omua, Sidä Suari-neiččoi čomua. Midä, ongo terveh vai? Tuskiččougo, voigo häi?” – ”Kaikeči ku čoma ylen, Eigos hänes ole kuivuuz: Ongu spičku hoikkaine, Kolme’g verškua vyöččimes; Konzu miehelegu menöy, Sit kai rubieu sangonemah: Suari, kuule, hänes nai”. Kirgai kuu: ” On kehno vai! Seiččeskymen, naija tahtou Neidižen vie nuorikkažen! Lujah seižon minä sil – Igäženihäkse jiäy! Vod min tahtou ukkokulu: Leikata sie, kylvä kuz ei! Eliä tahtos magieh! Roih!” Iivan uvvessah sanoi: ”On vie sinul kyzymišty, Koskeh kitan prostimištu… On, näit, meri; čuudo-kit Poikki sidä viruu sie: Bokat sen gu kynnetyt on, Žirdii bokkuluuloih lyödy, Häi se, gor’a, pagiži, Štobi sinul kyzyžin: Tervähgo sen bedat lopeh? Kui häi prošken’nan vois löydiä? Mindähbo se viruu tiä?” Kuudam valgei sanou sih: ”Sil on sentäh tuskat nämä, Jumalan gu käskemättäh Oli syönnyh meril sie Kolmekymen korablii. Voinnou työndiä net häi iäres, Jumal piästäy hänen riähkis, Terväh ruanat parandau, Pitkiä igiä lahjoittau”.
Sit Van’oihut pystyi nouzi, Prostiiheze kuudamois häi, Kaglua lujah sebäili, Kolmeh rožii ukkaili. ”Nu, Van’uša Pedrin poigu! – Virkoi herru Kuu Kuun poigu. – Sinuu passiboičen mä Ičes da i poijaspäi. Minuspäi vie blahoušen’nu Hoivendukseh tyttärele Da vie sano omale: ”Muam’on ainos sinun keu; Roih jo itkuu, tuskičendua: Sinun tusku rešših terväh, – Parrankeu ei vahnušši, Vaigu čoma nuorimies Vedäy sinun altarilluo”. “Proššai! Auta Jumal sinuu!” Kumardiih ku maltajen, Ištuih Ivan hebožel, Viheldi, gu kuulu vitäz’, Da i kodimatkah libui.
Meijän Iivan toššupiän Tuli okijuanal vie. Heboin’ juoksou kitan selläl, Luuloi kabjal jumsuttelou. Čuudo-juudo kala-kit Nenga sanou ajajil: ”Midä, tuatot, kyzyndän täh, Suango konzu’g prošken’nan mä?” ”Vuotavelli, kala-kit!” – Häl’le heboin’ kirgualdi.
Sit häi juoksou hieruh suureh, Mužikkoi häi kaikkii kuččuu, Puištau mustua harjaštu, Moštu pidäy paginua. ”Kuunnelkua, työ, mieron rahvas, Ristittyöt, työ, pravoslavnoit! Gu ken teis ei tahtone, Puuttuo vedehižele, Häviäkkiättös kunnatahto. Kummua ylen terväh täs roih: Meri äijäl kiehahtah, Kala-kit sie kiänäldäh…” Sit hierulažet, muallikotgi, Pravoslavnoit ristittyötgi, Kirrattih: ”Vie hädiä roih! Juostih kaikin kodiloih Telegöi hyö keräilemäh, Niilöil huolittajen viemäh Kaikkii, midä oli vie, Dai jätettih kalan-kit. Huondes vastai keskipäivän Vaigu hieružeh ei jiännyh Nyhty hengie eläviä, Budto Mamai voinua vei.
Heboine sit hännäl juoksi, Menöy lähäle se sulgii, Mi on vägie rängähtih: ”Čuudo-juudo kala-kit! Sen täh sinun tuskat kävväh, Jumalan gu käskemättäh Olet syönnyh meril tiä Kolmekymen korablii. Voinnet työndiä net sä iäres, Jumal piästäy sinun riähkis, Terväh ruanat parandau, Pitkiä igiä lahjoittau”. Lopettahuu pagižendan, Puri suičet lujažesti, Ponništiihez – terväžeh Loitos hyppäi rannale.
Kala-kit sie lekahtiihez, Budto mägi kiänäldiihez, Algoi merdy läikyttiä, Suuspäi jällei lykkäili Korablii da korablii ved Purjehien da soudajienkeu.
Suuri häly nouzi sih, Merisuari havahtih: Vaskipuuškil paukuteltih, Tagotorvih puhuteltih; Valgei purjeh nouzi sih, Flagu mačtas levähtih; Kaikil ruadajile pappi Pajatti malittuu kannel; Vessel riädy soudajii Kajahutti pajuogi: ”Kui myö merytty da merdy, Ylen välläšty leviedy, Ihan rajal muan on mi, Juostol tulou korablii…”
Aldopyördeh merel menöy, Korablit kai piästih peittoh. Čuudo-juudo kala-kit Koval iänel kirgualdi, Kidua leviedy availten, Syväl alduo murendajen: ”Auttua, veikoit, voižin’g mil? Sluužbas maksuagi vie mil? Pidäy’g čomua mol’luskaštu? Pidäy’g kuldaštu vie kalua? Pidäs’g suurdu piärlöidy? Kaiken teile himos suan!” ”Ei, kit-kala, palkaks meile, Teis nimidä niilöis ei pie, – Sanou Iivan häl’le tuah, – Parem sormus meile sua – Sormus, tiijet, Suari-neičoin, Tulevan tsaritsan meijän”. – ”Ougah, ougah! Oman näh Korvas seröžkaženkai! Lövvän päivännouzuu enne Sormuksengi Suari-neičoin”, – Iivanale vastai kit, Pohjah avain’g hyppiäldi..
Vod suvandoh išköy lujah, Koval iänel sinne kuččuu Kaiken joukon osetrua, Nenga vedäy paginua: ”Löydyättös, työ, huondeksessah Sormus čoman Suari-neičoin, Pohjas juašikkažes on. Kudai mille tuvva sen vois, Čiinun suas häi minus hyvän: Rodies dvor’uanakse duuman. Mieleviä gu käskyy miun Etto täyttänegu… sid!” Osetrat sih kumarduttih, Činno iäres vedäldyttih.
Peräs čuasun erähän Kaksi valgeiosetrua Uittih hil’läh kitan viereh, Vagavažeh pagin piettih: ”Älä suutu! Suari Suur! Kaiken meren, budtogu, Kuobimmo dai häntäilemmö, Löydänyh ni znuakkua emmo. Vaigu yksin jorši meis Käskyn sinun luadineh. Kävelöy se kaikil meril, Verno, sormuksen sen tiedäy, Vaigu, budto nareko, Mennyh kunnaliennöy on”. – ”Löydyät kodvažes se pikoi, Käskiet kajuuttah täh minun!” – Suutuksis kit ričkahtih Da vie viiksii lekutti.
Osetrat sid kumarduttih, Zemskoih suudoh juostol tuldih, Käskieh čuasun aigua tuah Kitan käsky kirjuttua, Štobi työttäs viestintuojat Da-gu jorši teriäm suadas. Lahnu kuultuu käskyn sen, Kirjutti nimelližen; Madeh (kuului nevvojakse) Käskyn allekirjuttau sen, Ruakku siännön šeikučči, Pani kai sih pečatit. Kahtu ečittih del’finua Käsky luovutettih niile Štobi suarin nimes kai Meret sie juoksendeltas Viegu joršii-huimupiädy, Toraččuu da rähižijiä, Kuz i olgah, löyttäs gu, Kerras tuodas suarilluo.
Sid del’finad pandih poklon, Eččimäh lähtiettih joršii. Čuasun meres ečitäh, Čuasun jovis ečitäh, Järvet kai hyö ečiteltih, Salmet uittih yli sežo, Löydiä joršii voidu ei Da i tuldih iäres vet, Odva itkietty ei tuskis… Kerras vie del’finad kuultih Kuzgi pienes lambižes Iänen kummalližen vies. Lambih poikettih del’finat Da sen pohjah čuglailtihes, – Kaččuot: lammes, kordehes, Jorši toruau kourin keu. ”Hil’lah! Piru viekkäh teijät! Kačos, hälyn nostaldettih, Rounu vuažnoit saldatat!” – Viestintuojat kirratah. ”Nu, teil d’ieluo midä on täh? – Rängähtäh del’finoil jorši. – Šuuttie minä suvaič’en, Kerras kaikkii pystelen!” – ”Olet aiga kottuniekku, Toračču da rähižiijy! Veseliekseh’g, dreäni, vai, Torata da rähištä. Koiž – ved ei sua ištuo nikui!.. Midäs sinun keu on kiistiä, – Suarin käsky sille täz, Matkuas hällyö teriämbäh”. Mošeln’iekan sid del’finad Sugahažis temmattih sen, Iäres punaldettihes. Jorši kirguu, kiškohes: ”Olgua hyvät, veikoirukat! Torata hoš anduat čud vie. Kourikulu kirottu Egläi čakkaili minuu Kaiken rahvahan vie aijan Pahoil sanoil erilažil…” Hätken jorši čakkaileh, Vaikastuigi jällečel; Mošeln’iekkua sid del’finat Sugahažis ielleh vietäh, Sanota ni midä ei, Ollah terväh suarin ies. ”Midä kodvan tulla et voi? Kuzbo väijyit, vihamies, sä?” Ričkahtih kit suutuksis. Sordui jorši polvužil, Riähkis soznaiččiihes kerras, Moliu ičelleh prošken’nua. «Jumal sinuu prostiekkah! – Kit-valtaižu sanou täh. – No proškennäs täs sit sinul Pidäy käsky täyttyä viegi”. – ”Staraičemmos, Čuudo-kit!” – Vinguu jorši polvužil. ”Kaikkii kävelet myö merii, Sormuksen, už tiijät verno Suari-neičoin?” – ”Tiijenvell’! Voimmo kerras löydiä sen”. – ”Menes sinne rutombažeh, Eččižitgu teriämbäžeh!” Kumarduhuu suarilleh, Jorši lähti kumailleh. Hovin kere keroisteli, Kourin kere kuherdelih, Kuvvel salattižel vie Nenät matkal murendi. D’ielot luadihuu sit moižet, Syväh čukeldih sie rohkieh Vienalažis syvyyksis, Kaivoi juašiekkažen sie – Lähes sadapuudažen kai. ”D’ielo prostoittau vai eule!” Rubei kaikis meris päi Jorši sel’dii kuččumah. Sel’dit kerävyttih terväh, Sundugaštu tuldih viemäh, Kuuluu vaigu kaikkiedah – ”U-u-u!” da ”a-a-a!” Kirruttih hoš täyttyvägie, Vačat satatettih vaiku, Sundugaine kirottu Verškaštu ei liikkunuh. ”Nu jo sel’odkat oletto! Teile viinan sijah plettii!” Tavas jorši rähgähtih, Osetroin al čukeldih. Osetrat täh uijaldetah Paginattah nostaldetah Peskuh lujah tartunuon Sundugažen sormuksuon. ”Nu-ka, veikoit, kaččuakkuattos, Suarilluo työ kohti uiduat, Minä menen pohjale, Huogavun sie vähäžen: Uni maltau vediä minuu, Mugai salbuau minun silmii…” Osetrat sit suarilluo, Jorši kohti lambeh buh, (Kuz päi händy net del’finat Viettih iärez sugahis sen), Tora loppie kourin keu, – Tiije sidä minä en. Nygöi prostimokseh hänes Pidäy Iivanalluo lähtie.
Hill’on meri-okijan. Rannal ištuu sie Ivan, Vuottau kitua sinimeres, Goräs hyriäy iččeheze; Vierähtäjen peskule, Nukahtah gurbaččuine. Kiändyy ehtypuoleh aigu; Vot jo Päiväinegi laskeh; Hienol tulel palajen, Päivänlasku leveneh. Vaigu kitua eule nikus. ”Hoš jo, vora’g, lyödäs sinuu! Meren kehno miittuine! – Sanou Iivan ičelleh. – Uskaldi ved päivännouzuh Tuvva Suari-neičoin sormus, Tässäh löydänyh ei vai, Tyhjy kielenlekuttai! A ved’ Päiväine jo laskih…”, I… sid meri kiehahtah kai: Tuli meres čuudo-kit Iivanale saneli: ”Sinun hyvän nähte ruavon Uskaldiin min, kaiken luajiin”. Sanal täl sundugažen Viškahutti peskule, Vaigu randu särähtiihez… ”Nygöi vellat maksoin minä. Viegu päinnen konzu mä, Kuču minuu uvvessah; Sinun hyviä luadimištu En unohta… Näimöksissäh!” Čuudo-kit sih vaikastui, Pläčkähtäjen pohjah buh.
Gurbaččuine havahtiihez, Jalloil’ nouzi, särähtiihez, Van’oihuoh päi kačahtih Nelli kerdua hypähtih. «Ai da Kit Kitovič! Hyvä! Vellat maksoi ylen hyvin! Passibo sit, kala-kit! – Gurbaččuine sanou sih. – Nu, ižändy, selgiesvai sit, Pitkäh matkah varustaijes; Kolme päiviä mennyh on: Huomei aigu miärätt’on. Kuolemas, čai, vahnain’on”. Sih Van’uša häl’le vastuau: ”Ihastuksis nostažin, Vägie kuz vai ottažin! Ylen sumbu sundugaine, Viitty sadua sinne karuu Kirottu on pannuh kit. Kolme kerdua nostelin; Jygei on se suuri vallan!” Sid heboine vastuamattah Nosti jallal vakkažen, Budto mingi kebjiežen, Viškai ičelleh sen niškah. ”Iivan, teriämbäžeh ištois! Musta, huomei srokku on, Kodimatku pitky on”.
Nelläs päivy valgenemas. On piälinnas Iivan meijän. Suari juoksou pordahis. ”Kui mun sormus?” – ričkahtih. Heboželpäi Iivan hyppiäy, Vastuau häl’le vuažno ylen: ”Sundugaine sille täs! Käskes voiskua kuččuo täh: Sundugaine pien’on kaččuo, Kehnon hävittäy vie alle”. Suari kerras strel’tsat sih Kučui, niile käski sit Sundugaine vediä pertih, Iče eččiy Suari-neiččoi. ”Sormus sinun, hengi miun, – Virkahtih häi magiesti, – Nygöi, sanuo voibi ližiä, Eule vastustu ni midä Huomei, kuldu, huondeksel Venčavuo mul sinun keu. Edgo tahtos, ystäväine, Oman sormuksužen nähtä? Dvorčas minun viruu se”. Sanou suari-neidiine: ”Tiijen, tiijen! Tunnustuakseh, Venčah mennä meil ei sua vie”. ”Kuldazeni, mindähbo? Mielespienhäi vaččua myö; Prosti rohkevuz mun mille, Ylen tahton naija sinun. A-gu sinä… kuolenved Huomei tuskah huondeksel. Helli, muatuška tsaritsa!” Neičykkäine häl’le virkau: ”Kačahtaisvai, harmaipiä, Vaste viižitošt’on mill: Kuibo voimmo venčah mennä? Suarit nagretah kai meidy, D’iedöi, näis, nai bunukan!” Suari vihas ričkahtah: ”Anna nagrua opitah vai – Kerras azetutah kaikin: Kaikkien sarstvat valloitan! Kai heil rovut hävitän!” ”Anna meidy nagreta ei, Venčah mennä vsöž ei sua meil, – Talvel svetat kazvetei: Minä čoma, sinä mi?.. Milbo voit sä bahvualiekseh?” Sanou hälle neidiine sih. ”Vahnu’g. Olen huimupiä! – Suari vastuau tsaritsal. – Täh gu načipurildamos, Kel’le tahto ozuttamos Aiga tozi miehenny. Midäs sid meil tolkuttu? Olis meil vai venčah mennä”. Sanou neidoi hänele täh: ”A on tolku semmoine, Što en mene miehele Harmaipiäle, pädemätöil, Semmožele hambahitoil!” Suari piädy kubaittau, Sanou, oččua rypištäy: ”Midä luadie voin tsaritsa? Ylen tahton naijja minä; Sinä, budto dedakse: Tahto en da tahto en!” ”Engos mene harmaipiäle, – Suari-neidiine myös häl’le. – Muutu nuorimiehekse, Kerras menen venčale”. ”Mustelesvai, mun tsaritsa, Eihäi muuttuokseh sua ni kui; Kummua Jumal luadie suau”. Suari-neičoi sanou tuah: ”Iččie žiälöinne ed vaiku, Nuorištuo voit uvvessah vie. Kuule: huondesruskole Leviele koin pihale Sinun pidäy väile käskie Kolme kattilua sih panna, Alle tulet azettua. Ezmäžeh vie valaldua Viluu vetty laidoi myöte, Toižeh – vetty kiehunuttu, Jälgimäžeh – maiduo vai, Kiehuttajen maido kai. Naija sinä tahtonedgu Da vie roija čomaksegu, – Sinun pidäy sovattah, Kylbie kezoi maijos täs; Jälles menet kiehuvah vieh, Myöhembäh vie vilumbažeh, Sanon sille, tuatto, sit Roitos čoma nuorimies!”
Suari sanua virkanuh ei, Kerras jalguinniekan kučui. ”Midä, okijuanal vie? – Sanou Iivan suarile. – Ei, roih nygöi, teijän armo! Minus murennuh on kai jo. Enäm ni miz lähte en!” – ”Ei, Ivanuška, ei se. Huomei minä käskie tahton Kattilat pihale panna Tulet alle pinoten. Valua reknuan ezmäžeh Viluu vetty laidoi myöte, Toižeh – vetty kiehunuttu, Jälgimäžeh – maiduo vai, Kiehuttajen äijäy kai. Sinun pidäy ponništuakseh Proubun tähte kezoi kylbie Niilöis suuris kattilois, Maijos da vies kahtes nois”. – ”Näigös, kuspäi lähenöy häi! – Iivan paginan zavodiu. – Korvendetah poččiloi, Kananpoigii, kalkkunoi; Ole en ni počinpoigu, Kalkkuna ni kananpoigu. Vilus, kudakuigi vot, Kävvä kezoil’gi vie vois, Keitettäväks kui voi tahtuo, Minuu sinne muanita et. Roih jo, suari, vedellä, Iivanua kielastella!” Suari, pardua lekutellen: ”Midä? Sporie sinun kere! – – Kačos minuh! – Kirgai häi. Sinä huondesruskol vai Minun käskyy myö et luaji, – Annan sinun tuskih suurih, Käsken sinuu ruoskita, Palažile rebeillä. Hakkua iärez, taudi paha!” Täz Van’oihut itkuh pačkah, Heinysaruah luahustau, Kuz heboine huogahtah.
”Midä tuskis olet, Van’oi? Mikse piädy alah painat? – Sanou häl’le heboine. – Vahnu ženihäine se Uvvessah min luadie tahtou?” Iivan hebožele kaglah, Sebäili da ukkaili. ”Beda, heboin! – sanoldi. – Tappua tahtou suari minun; Ičei kačo, zastuaviu ved Kattilois mun kylbiekseh, Maijos da vie kahtes vies: Yhtes vies sie vilus pidäy, Toižes kiehutetus vies vie, Maido, kuules, kiehunuh”. Sanou häl’le ubehut: ”Täm’on sluužbu, sluužbu aiga! Täh on ystävys kai pandau. Kui ei olla sanottu: Etgu sulgua koskenus; Sidhäi, moižen pahuksen täh, Sinun kaglah äijy bedua… Äläs itke, Jumal on! Kuigi bedas piäzemmö. Teriäm minä iče hävien, Kui, Van’uša, sinun jätän. Kuule: huomei zor’ankau, Aijal sil, kui pihal kai Heität sovat, kui se pidäy, Sano suaril: ”Eigo vie vois, Teijän armo, käskie vai Gurbaččuštu työndiä täh, Jälgi kerdu prostiekseh meil’”. Suari soglassiheze sih. Konzu’g hännäl viuhkualdan, Kärzän padoih painaldan, Kaksi kerdua sinuu pirskuan, Koval viheldän gu iänel, Kačo, älä haukostai: Maidoh enne čukeldai, Keitetyn vien kattilah sit, Siepäi ihan viluh vaste. Nygöi molildaijes vai, Muata kerras mukeldais”.
Toššu päivän, huodesaijoi, Nostatti heboine Van’an: ”Hei, ižändy, muata roih! Sluužbah mennä aigu on”. Sid Van’uša kupettelih, Vönähtih dai nouzi kerras, Moliihes zaborale, Lähti suarin pihale. Kattilat jo kiehuttih sie; N’iilöin rinnal oldih riävyz Ajomiehet, keittäjät Da vie suarin služakat; Halguo ainos vai ližäil’tih, Nähte Iivanua kai paištih Hil’läkkažeh keskenäh, Ajjoittai vie nagretah.
Vod joi veriät avavuttih; Suari tsaritsan keu tuli, Pordahis valmištutah Huimupiädy kaččomah. ”Nu, Van’uša, heitäs sovat, Kävys kattiloih kezoile!” Suari kirgai Iivanal. Sovat heitti sih Ivan, Ei nimidä vastah sano. A tsaritsa nuorikkaine, Alastomua nähtäg’ei, Hunnuh kiäräldiiheze. Iivan kattiloilluo nouzi, Kačahtih niih – epäröiččöy. ”Midä, Van’oi, azetuit? – Suari häl’le tabavui. – Luaji se, mi sinun tulou!” Sanou Iivan: ”Eigo suasgi, Teijän armo, käskie vai Gurbaččuštu kuččuo täh, Jälgi kerdu prostiekseh meil”. Suari reknai, myöndyiheze, Da i käskie suvaičči Gurbaččuštu tuvva sih. Hebožen tuou käskyläine, Iče bokkah eistäldähez. Viuhkai hännäl heboine, Padoih kastoi kärzäžen, Van’ah kaksi kerdua pirskai, Viheldäldi koval iänel. Hebožeh Van’ kačahtih, Kattilah sid čukeldih, Toižeh jälles, kolmandehgi, Moine rodih čoma mies häi, Što ni suarnas sanot’ei, Ni-go perou kirjut’et! Čomih sobih selgiiheze, Kumardiihez Suari-neičoil, Urhostellen suorištui, Vuažno ylen, kniäzi kui. Kaikin iätäh: – ”Aigon kummu!. Myö nikonzu emmo kuulluh, Štobi vois vie čometa!” Suari ičen jaksattau, Kaksi kerdua ristiheze, Kattilah buh – kiehui kerras! Suari-neičoi nouzou tuoh, Kaikkii käsköy vaikastuo, Nostau yläh kattien silmil, Käskyläžile julistau: ”Pitkiä igiä suarispäi! Minä tahton tsaritsaks. Ollen hyvä? Vastakkuattos! Ollen gu, sit ottuat vastah Ižändäkse kaikeči Sežo minun ukkuogi!” Sit tsaritsa vaikastui sih, Iivanahpäi häi ozutti. ”Olet hyvä! – kirrutah. – Hel’vettih hoš sinun täh! Sinun ozua hyviä ruadi Van’an suarikse myö suammo!” Suari ottau tsaritsan, Kirikköh viev jumalan, Vastinehen nuoren kere Edeh analoin häi menöy.
Puuškat linnas ammutah; Vaskitorvih puhutah; Luandalat kai avavutah, Pučit viinoin kere tuvvah, Humalikos rahvahat Mi on vägie kirrutah: ”Suari meijän, ole terveh! Čoman Suari-neičoin kere!”
Dvorčas pietäh pidoloi, Viinua valuu jogiloin; Tammihižien stolien tagan Juvvah kniäzit da bojarat. Syväiniluo! Mä sie join Metty, viinua, piivoloi; Viiksii myöte hod i juoksi, Suuh ni pizarua ei tulluh. |