Man muss die Slaven
an die Mauer drucken

Hyö kirrutah, hyö varaitetah:
”Slavänat seinäh tungemmo!”
Vai öntästyökseh pidäs ei heil
Sid omas himorynnäkkös!

Da, seinäin’on – i suuri seiny, –
Eul teidy jygei painua sih.
Vai midä hyödyö sid on heile?
Vot mi on jygei ellendiä.

Se sein’on ylen notkei,
Hos graniitas on azuttu, –
Muamiäčyn kuvvenden se ozan
On ammui kaiken proidinuh

Ei sidä lyödy yhten kerran –
Vai eräs kivi kiškottih,
No yksikaivet iäres mendih
Suurmiehet očin halgeillin…

Se seižou ainos, kui i seižoi,
Ku luja linnu srojevoi:
Ni kedä se ei varaitelluh,
No… joga kivi eläv on.

Ga anna uravunnuol iškul
Teid’ nemsat tungieh, painetah
Päi lukkuloi da loukkuo kiven, —
Vie kačommo, min suadaneh!

Kui uravu ni vihaniekku,
Kui varaittele teidy ved –
Ei petä teidy seiny teijän,
Ei ähki iäres omii se.

I avavuu se teijän edeh,
Ku eläv, nouzou tugi teil
Se vierahien da teijän keskeh
Da lähem heidy eistäh vie.