Koin pihal olles: «Mama!» – lapsi kirgai:
Kai hypähtiimös ikkunahpäi tieten,
Ei minuu kirruttu.
Voi olla abuh
Ken tahto vieras lapsi kuččunou!
Ei brihaččuine pöllästynnyh olluh,
Häi kirgai: «Lykkiä labjaine da rengyt!”
«A ken on muamah?» Koiš, mi vastaz seižou,
Koin äijän ikkunoilluo naištu tuli.
On nuordu, on i vahnembuagi polvie,
Dai moštu; ken jo buaboiksigi muutui.
Myö kaikin juoksiimmo, sen sanan kuultuu,
Sen meijän tunnussanua vastahpäi.
Gu olis ylen äijjäy iändiä: «Mama!»,
Sid särähtäžiheze kerras kogo mua kai.
Vod mindäh kaikin naižed, uskon,
Sanažettah ellendetäh toine toštu
Dai kahteh pyhäh sanah – Muamo, Lapsi –
Muan kieliy kaikiu «Rauhu» ližätäh.
Rauhua muamale da lapselleh!