Suured ollah kurrenpoijad,
Sygyzy jo lähenöy.
Lendoh heidy varustamah
Kerdyi suole äijjy kurgii.
Ištun sammalmättähäy,
Peitoz sagiez vičiköz,
Hengittiä kai varaittau.
Kurred kižad avattih,
Minä hengen azetiin.
En ni konzu moštu nähnyh.
Yksi yläh siived levied,
Toižed sidä matkimah;
Yksi bokkah, jallad yhtez,
Toižed ihan muga tyvez.
Kerraz kaikin edehpäi
Vuažnoid ylen harpatah;
Yläh sid hyö hypätäh
Budto him´on taivahah.
Nuored siivii opitah.
Yksi niiz jo ilmah nouzou,
Vaigu siived levittäy,
Muah jo hil’lah heittäydäh.
Muga toižed.
Rivid čomad, jallad hoikad,
Kaglad pitkäd, siived levied.
Kižatah.
Vod jo yksi siivel’ nouzi,
Lendoh piäzi, burahtih.
Kerraz kaikin taivahah
Lennähtettih, siivile piästih!
Taivahaz hyö pyöritäh,
Kuarii čomii kerätäh.
Parvi suuri ilakoičeh,
Adrua lujua luadijes.
Terväh meile pajatetah,
Štob´ei heidy unohtua.
Taivahaz jo kaikin ollah.
Nuorii ei sua eroittua:
Lujad linnud, lujad siived –
Matkah jygieh vaumehed.
Riemupajo loitoz lendäy (kuuluu).
Nouzen seižoi, tusku vačaz:
Iespäi heil´ on pitky matku.
Кačon peräh, molimoz:
”Jumau teidy kaččuakkah!”
Vastah linnud kirrutah:
”Kebjiembäšty teile talvie!
Keviäl meidy vuattakkua.
Tuommo siiviy suvituuled,
Lämmän tänne päiväzen.”