Voinanaiguzet lapset

 

Voinanaiguzet lapset,

Hengih myö jäimmö, jon yli 70!

Ies, andanou Jumal, voi olla vie äijy!

Sobuh elimmö, tietäh sen kaikin.

Eulluh meil liigua,

Ga emmo ni eččinyh,

Emmogo vierastu koskenuh,

Hos vaččugi toiči ei olluh täyzi.

Himo meil opastuo oli,

I meidy vedeli:

Opastuimmo ilmai,

Hos kebjei ei olluh opastuo ven’akse.

Dai ruadosijat kaikile lövvyttih.

Ruavoimmo myö himozis,

Ellendimmö, pidäy nostattua

Voinal murendettu Ven’a,

Eigo kazvas Karjalаgi.

Kui ihastuksis juoksiimmo pihal

Jurii Gagarinua sluavimah!

Gu muailmankaikkevukseh

Meigäläzet piästih!

Nygöine aigu toi zobotat uvvet:

Vallakumuondu-91

Äijien elaigua pahendi,

Äijän muadu se murendi.

On hyviä mieldygi pahuoloin keskes:

Avai se juaman karjalan kielele!

Vaigu ei olluh voinale mennyzil

Pitkiä igiä sidä kaikkie nähtä.

Meijät hyö vardoittih…

Paista vai muamankielel

Liijan vähä on kenenke nygöi.

Voinu ei unohtu.

Myö, ken näimmö voinua

Da voinan jälgiesty nälgiä,

Tahtommo kaikile hyvytty vaiku!

Lujua tervehytty da pitkiä igiä!

Liijan prosto? Ei!!!

Voinii vai ei ehätettäs muih mualoih!

Mierole puhtastu taivastu,

Štob nimidä ei pakkus

Inehmizien piäle!

Nikonzu!!!

Anna jo Jumal ozua elävile!

Pidäshäi ozua jogahizele!

 

Oma mua. Nro_21-05-2014, s. 11