Kevät hiibiy.
Hil’lu piha.
Suvituuli rouno höyhen
Rožih koskeh.
Kenbo keviäy
Varustellou
Kodii suurdu kezän aijaks?
Se on buaboi.
Eläy hierus
Yksinäh häi
Talvet pitkät vahnas talois.
Ihan yksin.
Suuri pereh
Häney’g oli.
Miehet hänen voinu otti.
Jäi vai häi.
Kebjei häly
Hierus kuuluu.
Lomaniekkua joga taloih
Tulou kezäks.
Ikkunah häi
Kaččou, vuottau.
Eigo kengi päiväžeks hod
Hällyö’g tulis?
Ei ni kedä
Tulluh heile.
Vaigu piäsköit tuldih kodih
Lapsii suamah.
Peziä omua
Näbieh pannah
Räystähän al. Piäsköihyöt
Staraijahez.
Buaboi vuottau
Piäsköin poigii.
Vod viiži piähytty jo rubei
Nägymäh sie.
Yöd dai päiväd
Kiehuu elos.
Vaigu kuuluu čupetandu:
”Syvvä tuogua!”
Juoksis buaboi
Heile abuh,
G’eibo tiijje miu vois auttua.
Piäskyžile.
Buaboin kodi
Myös on hil’lu.
Piäsköihyödgi lähtiettih
Merien tuakse.
Kodi pyzyy
Järven rannau
Vaigu buaboin vägilöil.
Hätgengo vie?
Talvi vastas.
Halguo kylläy.
Istuu buaboi ikkunpieles
Vuottau keziä:
Tiedäy, käymäh
Hänellyögi
Joga kezä piäsköit tullah
Hyväs mieles.
Ihana runo, muistatko Kotkajärvenkoulukoululaisia.
Kiitos, Maire!
Kovin olen ihastunut, nähtyäni viestin sinulta. Kirjoitan sulle, kun nyt on osoitteesi. En tiedä mitään muista koulutovereistamme. Antauduin tapaamishaaveittein valtaan.
Sydämellisin terveisin Tamara.